Oppijansuomen kolligaatit ketjuuntuvissa verbirakenteissa

Seppälä, Tanja

doi:10.5128/lv23.13

Cited by 5 publications

(6 citation statements)

References 1 publication

Supporting

Mentioning

Contrasting

Unclassified

Order By: Relevance

“…Seilonen (2013) on tarkastellut epäsuoran henkilöön viittaamisen keinoja ja Kajander (2013) eksistentiaalilauseen kehittymistä oppijansuomessa. Ivaska (2011;Ivaska & Siitonen 2011) puolestaan on selvittä-nyt edistyneiden oppijoiden lauserakennetta korpusvetoisesti ja Seppälä (2013) suomi vieraana kielenä -oppijoiden ketjuuntuvia verbirakenteita. Morfosyntaktisia ilmiöitä ovat valottaneet muun muassa Siivelt ja Mustonen (2013) paikallissijojen sekä Spoelman (2012) partitiivin käy-tön osalta.…”

Section: Johdantounclassified

Yläkoulun S2-oppilaiden transitiivi-ilmausten käyttö Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoilla

Reiman

2014

View full text Add to dashboard Cite

Tiivistelmä. Artikkelissa tarkastelen, miten transitiivi-ilmausten käyttö kehittyy yläkouluikäisten suomi toisena kielenä -oppilaiden Eurooppalaisen viitekehyksen (2003) taitotasoille arvioiduissa kirjoitelmissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten nuoret kirjoittajat käyttävät yleistä ja monikäyttöistä ilmaustyyppiä, transitiivikonstruktiota, oppijansuomessa ja miten konstruktion toteutumat muuttuvat ja varioivat kielitaidon kehittyessä. Tutkimusaineisto koostuu Jyväskylän yliopiston Ce ing-hankkeessa 7.-9.-luokkalaisilta S2-oppilailta kerätyistä kirjoitelmista, joita analysoin transitiivi-ilmausten taajuuden ja tarkkuuden kannalta. Laadullisen tarkastelun lähtökohtana on käyttöpohjainen konstruktiokielioppi ja erityisesti se, millaisissa argumenttiympäris-töissä oppijat transitiivi-ilmauksia käyttävät. Tulosten mukaan transitiivi konstruktiota käytetään kirjoitelmissa melko tasaisesti eri taito tasoilla. Toteutumien määrä kuitenkin vaihtelee tehtävittäin: epämuodollisissa viesteissä ilmauksia on vähiten, mielipiteissä ja muodollisissa viesteissä taas selvästi enemmän. Ilmaukset tarkentuvat tasaisesti taitotasolta toiselle, ja 80 %:n tarkkuus saavutetaan B1-tasolla. A1-tasolla ilmaukset ovat argumenttirakenteeltaan usein vielä melko yksinkertaisia, mutta etenkin asettamis-, siirtä-mis-, antamis-ja ottamiskonstruktioita oppijat pyrkivät jo käyt-tämään. A2-tasolta eteenpäin argumenttirakennekonstruktioiden

show abstract

Section: Johdantounclassified

Yläkoulun S2-oppilaiden transitiivi-ilmausten käyttö Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoilla

Reiman

2014

View full text Add to dashboard Cite

show abstract

“…Erityisesti alkuvaiheessa kielenoppijat turvautuvat analogiaan puutteellisen kielitaidon takia ja yleistävät vääriinkin yhteyksiin kohdekielen tiettyjä konstruktioita. He käyttävät A-infinitiiviä silloinkin, kun tarvittaisiin MA-infinitiiviä (Seppälä 2013). Myös tois kielisessa ympäristössä elävien ulkosuomalaisten nuorten kielessä esiintyy variaatiota, tilanteista ja kielellisen kontekstin mukaista vaihtelua, jolloin idiomaattisia ja epä idiomaattisia ilmauksia esiintyy rinnakkain (Tuomela 2001).…”

Section: Riittävyyden Verbit Norjansuomalaisilla Nuorillaunclassified

“…(nosu 3) (14) Just sen jälkeen mä sairastuin ja ei siinä paljon pysty tekeen. (nosu 3) Suomea äidinkielenään puhuvalla ei ole vaikeuksia valita asiayhteyteen sopivaa modaali verbiä, mutta sen sijaan oppijankielessä on varsin tavallista alemmilla taitotasoilla, että verbin valinta ei ole kohdekielen mukaista ja joitakin verbejä saatetaan käyttää liikaa (Seppälä 2013). Koska norjansuomalaisten nuorten ensikielen käyttömahdollisuudet ovat rajalliset, ei ole myöskään yllättävää, että heillä saattaa ilmetä tällaisia ongelmia.…”

Section: Riittävyyden Verbit Norjansuomalaisilla Nuorillaunclassified

“…Koska riittävyyden verbeistä on vain vähän aiempaa tutkimusta, olen verranut tuloksiani oppijansuomesta tehtyihin tutkimuksiin (Puro 2002;Paavola 2008;Honko 2013;Seppälä 2013;Ivaska 2014aIvaska , 2014bHaltia 2015). Aineiston pohjalta voi todeta, että useimmat informantit ovat melko edistyneitä kielenkäyttäjiä käyttömahdollisuuksien puutteesta huolimatta.…”

Section: Riittävyyden Verbit Norjansuomalaisilla Nuorillaunclassified

See 1 more Smart Citation

Puheessa esiintyvistä riittävyyden verbeistä norjansuomalaisilla nuorilla

Lieri

2019

Virittäjä

View full text Add to dashboard Cite

Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia riittävyyden verbejä Oslon seudulla asuvat kuusi 12–23-vuotiasta kaksi- ja monikielistä norjansuomalaista nuorta käyttävät spontaanissa puheessaan. Nuoret ovat oppineen suomen ensikielenään (L1) ja norjan toisena kielenä (L2). Artikkelissa pohditaan myös, miten informanttien kielenkäyttöaktiivisuus heijastuu riittävyyden verbien käyttöön kielikontaktitilanteessa. Tutkimusaineisto koostuu neljästä haastattelusta. Norjansuomalaisten informanttien verbikonstruktioiden käyttöä tarkastellaan suhteessa verrokkiryhmän vastaavaan käyttöön. Verrokkiryhmä koostuu samanikäisistä Suomessa asuvista informanteista. Teoreettisesti tutkimus pohjautuu kielenoppimista koskevaan käyttöpohjaiseen (usage-based) lähestymistapaan, jossa kielen rakenteet kehittyvät käytössä. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tulokset osoittavat, että norjansuomalaiset nuoret käyttävät puheessa vain muutamia riittävyyden verbejä. He käyttävät kuitenkin enimmäkseen samoja verbejä kuin suomensuomalainen verrokkiryhmä. Voida-verbin ohella useimmin esiintyvät verbit ovat päästä ja pystyä. Kaksikielisten informanttien välillä on yksilöllisiä eroja, jotka johtuvat erityisesti suomen kielen käyttöaktiivisuudesta. Melko tavallisten verbien pienten semanttisten erojen omaksuminen on vaikeaa kontekstissa, jossa kieltä käytetään vain muutamien ihmisten kanssa. Aineisto osoittaa, että informantit käyttävät kompleksisia suomen kielen verbikonstruktioita pääasiassa suomen yleiskielen mallin mukaisesti. Muutama esimerkki nostaa kuitenkin esiin toisen kielen vaikutuksen. Verbs of sufficiency in spontaneous speech among Finnish-Norwegian adolescents The aim of the present study is to investigate what kind of verbs of sufficiency six young Finns aged 12–23 living in the greater Oslo area in Norway use in spontaneous speech. The six subjects have learned Finnish as their L1 and Norwegian as L2. The article also discusses how the speakers’ language use is reflected in their use of verbs of sufficiency in a language context situation. The primary data consists of four audio-recorded interviews with six bilingual and multilingual Finnish-Norwegian adolescents. Their use of verbs is compared with that of Finnish L1 speakers of the same age. The study is based on the usage-based approach to language learning, where constructions develop in language use. The analysis of the data is qualitative. The results show that Finnish-Norwegian subjects use only a few verbs of sufficiency. However, they mostly use the same verbs as native speakers. The most frequent verbs beside voida are päästä and pystyä. There are individual differences between the bilingual subjects, which is due in particular to how actively they use the Finnish language. Adopting rather small semantic differences of fairly common verbs is difficult in a context where the language is used by only a few people. The data indicates that complex Finnish modal verb constructions are used with only a few deviations from the spoken patterns of native Finnish speakers. However, some examples reveal the influence of the L2.

show abstract

“…Rektio tuottaa ongelmia edistyneillekin suomenoppijoille (Nissilä 2011: 197, 308), minkä vuoksi verbirektiot valikoituivat tutkimuskohteekseni. Tämä artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaani (Seppälä 2012). Esittelen tässä artikkelissa lyhyesti aineistoni ja fraseologista kielentutkimusta.…”

Section: Johdantounclassified