Elinikäisestä kasvajasta kykypääomakoneeksi

Abstract

Elinikäistä oppimista on pidetty ratkaisuna väestön ikääntymiseen, teknologian kehittymiseen, globalisaatioon ja yhteiskunnan muutokseen liittyviin haasteisiin 1960-luvulta lähtien. Vaikka ongelmat ovat pysyneet samankaltaisina, niiden ratkaisut ja samalla elinikäisen oppimisen sisältö ovat muuttuneet vuosikymmenien saatossa merkittävästi. ’Elinikäinen oppiminen’ on poliittinen käsite, jonka sisältö kytkeytyy yhteiskuntapolitiikkaan ja määrittelijätahoon. Elinikäisen oppimisen politiikka tavataan jakaa kolmeen vaiheeseen: humanistiseen, talouden ja ”pehmeän” talouden sukupolveen. Tarkastelen kolmen ylikansallisen organisaation, Unescon, Euroopan unionin ja talouden ja kehityksen yhteistyöjärjestön OECD:n 2000-luvun elinikäisen oppimisen politiikkaa. Tutkimusaineisto kattaa 14 dokumenttia vuosilta 2005–2018. Näkökulma on hallinnananalyyttinen. Foucault’laisen diskurssianalyysin ja kriittisen politiikka-analyysin keinoin selvitän, millaista ihmisten ja miten järjestöjen politiikassa rakennetaan. Tutkimuksessa sovelletaan uudella tavalla foucault’laisia subjektivaatiotapoja koulutuspoliittisen tekstin analysoinnissa. Analyysissä keskitytään yrittäjämäisen talouden sukupolveen. Elinikäisen oppimisen yrittäjämäistyminen saa sisältönsä muuntuneen uusliberalismin laajentuneesta inhimillisen pääoman käsitteestä ja kompetenssipohjaisesta standardoinnista. Vallitsevassa poliittisessa rationaliteetissa korostunut yrittäjyyden eetos ja yrittäjyyskasvatuksen läpilyönti heijastuvat myös elinikäisen oppimisen politiikkaan.

Snellmanin sivistyskäsitys jatkuvan oppimisen ja työorganisaatioiden kehittämisen lähtökohtana ja haasteena

“…OLEMME YHTÄ MIELTÄ Miettisen ja Virkkusen kanssa siitä, että Snellmanin sivistyskäsite syventäisi keskustelua jatkuvasta oppimisesta. Sitä edeltänyt 'elinikäinen oppiminen' on muuttunut 1960-luvun humanistisesta eetoksesta ja yleissivistävästä aatteesta yhä vahvemmin talouteen ja yrittäjämäiseen toimintatapaan kytkeytyväksi (Kinnari 2020). Tämä on korostunut suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa erityisesti 2000-luvulla (Paasio ym.…”

Yleiset valmiudet korkeakoulujen tutkinto-ohjelmien osaamistavoitteissa neljällä koulutusalalla

“…Yleisiä valmiuksia on kritisoitu erityisesti niiden vahvasta yhteydestä työelämään, markkinatalouteen ja kilpailukykyyn (esim. Heikkinen & Kukkonen 2019;Kinnari 2020a, 301, 308;Kinnari 2020b;Wheelahan & Moodie 2021) sekä siitä, että niiden omaksuminen erotetaan alakohtaisesta tietosisällöstä (Ashwin 2020, 22, 26;McKenna & Quinn 2021, 113;Miettinen 2019, 205, 213;Wheelahan & Moodie 2021, 217).…”

“…Yleisiä valmiuksia on arvosteltu työelämävastaavuuden korostamisesta akateemisten taitojen ja sivistymisen sijaan, ihmisen näkemisestä vain markkinatalouden osana tai yrittäjämäisenä toimijana, jolloin sivistymiselle tai uuden tiedon etsimiselle ei jää tilaa (Heikkinen & Kukkonen 2019;Kinnari 2020a, 301;Kinnari 2020b;Mulder ym. 2009, 758;Wheelahan & Moodie 2021).…”

Johan Vilhelm Snellmanin sivistyskäsitys, aikuiskasvatus ja työ

“…Snellmanin historiallista ja kulttuurista sivistyskäsitystä voi luonnehtia vertaamalla sitä kahteen 2000-luvun aikuiskasvatustutkimuksessa vahvasti esillä olleeseen lähestymistapaan: filosofi Michel Foucaultin innoittamaan hallinnan analyysiin ja ehdotuksiin ekologisiksi ja ekososiaalisiksi sivistysnäkemyksiksi. Foucaultin viitekehyksessä elinikäisen oppimisen politiikkaa ja koulutusinstituutioita analysoidaan hallinnan teknologioina, jotka ohjaavat hallinnan kohteiden pyrkimyksiä haluttuun, tietyn poliittisen "rationaliteetin" mukaiseen suuntaan (Laalo & Jauhiainen 2019;Kinnari 2020).…”

“…Inhimillisen pääoman teoria ulottuu yksilöiden motivaatioon, asenteisiin ja persoonallisuuteen. OECD:n määrittelemien kompetenssien ja unionin avaintaitojen on määrä muokata kasvatettavia uusliberaaleiksi subjekteiksi, yrityskansalaisiksi, itsestään ja osaamisestaan kokonaisvaltaisesti huolehtiviksi ihmisiksi, kykypääomakoneiksi (Kinnari 2020). Niin aiheellinen kuin huoli onkin, analyysi ei tavoita sivistyskäsitteen emansipatorista ja uudistavaa ulottuvuutta.…”