Apilamätä, Fusarium-punahomeet ja juurilaho puna-apilan hävittäjinä

Abstract

Apilamätä (Sclerotinia trifoliorum) on ehkä tärkein satotappioiden aiheuttaja punajavalkoapilalla Euroopan ja PohjoisAmerikanpohjoisosissa. Lisäksi monet yleiset maasienet,kuten Fusarium-lajiteli punahomeet, voivat punaapilalleepäsuotuisissa oloissa aiheuttaajuurilahoa.Suomessa apilan juurilahoa ja apilamätää on tutkittu niittonurmissa laajemmin viimeksi 1960luvulla.Muissa Pohjoismaissa apilamätäkantojen sukulaisuussuhteita muihin Sclerotinia-suvunlajeihin on tutkittu Norjassa 1990luvulla,kun taas Ruotsissa on 2000luvullatutkittuFusarium-punahomeidenaiheuttamaa juurilahoa luomupunaapilassa.Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää luomuapilapeltojen juurisienikoostumustaverrattuna tavanomaiseen viljelyyn. Lisäksi tutkimme viljasta eristettyjen Fusarium- jaapilamätäkantojen patogeenisuutta puna-apilallalaboratoriokokeissa sekä biologistentorjuntamenetelmien käyttöä apilamätää vastaan.Apilamädän rihmastopahkat säilyvät vuosikausia elossa maaperässä. Niinpä apilamätäisessäpellossa on monen vuoden ajan suuri tautiriski. Apilanviljellyn romahtamisesta viimeisen 40vuoden aikana on seurannut se, että apilamätä on hävinnyt laajoilta alueilta varsinkin Etelä- jaLänsi-Suomesta.Pohjoisilla alueilla, esim. Kainuussa apilamätä on yhä vieläkin yleinen.Toisin kuin apilamätä, Fusarium-punahomeetvoivat elää lahottajina maaperässä tai muissaisäntäkasveissa, kun puna-apilaaei ole pellossa, joten ne ovat vähemmän riippuvaisia puna-apilasta.Erilaisten taudinaiheuttajien lajistoa analysoitiin Jokioisissa siirtymävaiheenluomupellolla, Juvalla luomupellolla sekä kahdella tavanomaisesti viljellyllä apilapellollaMarttilassa. Gliocladium-,Trichoderma- jaRhizoctonia-isolaattejalöytyi enemmän vanhoistakuin nuorista luomuapilapelloista, kun taas nuoremmista pelloista löytyi enemmänCylindrocarpon-isolaatteja.Tavanomaisesti viljellyillä pelloilla oli runsaammin Fusariumavenaceum-jaF. culmorum punahomeitailmeisesti seurauksena apilaa edeltäneestäviljanviljelystä. Kuitenkin vain yksi tutkituista 14 punahomeisolaatista aiheutti tautioireitapuna-apilansiementaimilla. Useiden punahomejaapilamätäkantojen tunnistus varmistettiinja F. avenaceum-punahomeenisolaattien sukulaisuussuhteita tutkittiin DNAanalyyseillä.Vuosina 20032004tekemässämme tutkimuksessa apilamätää tavattiin vain Pohjois-Itä-jaKaakkois-Suomessa,vaikka se 1960luvullaoli yleinen kaikkialla Suomessa. Aggressiivisinapilamätäkanta löytyi Lapista. Apilalajikkeiden välillä oli eroja apilamätäherkkyydessä.Bjursele -lajikettaon aiemmin pidetty kestävimpänä puna-apilalajikkeenaapilamätää vastaan.Laboratoriokokeissa Bjursele ja siitä polveutuva Betty olivatkin Jokioinen- jaIlte-lajikkeitakestävämpiä. Yksi tutkituista biopreparaateista, venäläinen ”Alirin”, osoittautui jonkin verrantehokkaaksi apilamätää vastaan laboratoriokokeissa. Tulos oli vaatimaton parin viikon viiveapilamädän tuhossa, mutta se antaa viitteitä siitä, että biopreparaateilla saattaa olla tehoaapilamätää vastaan myös kenttäoloissa, jos tehokas preparaatti onnistutaan löytämään.

PCR detection of Fusarium fungi with similar profiles of the produced mycotoxins

“…Several PCR systems for diagnostic of Fusarium species are presently described (Niessen, 2007;Yli-Mattila, Kalko, Hannukkala, Paavanen-Huhtala, & Hakala, 2010). Noteworthy, species-specific detection of Fusarium agents appears difficult due to high interspecific homology of their accessible DNA sequences.…”