The objective of this study was to analyse the relationship between direct and maternal genetic effects on litter size and piglet survival. The analyses were performed on records from 26 564 Landrace litters and 15 103 Yorkshire litters from first parity dams in Finnish herds. The trivariate model fitted total number of piglets born, proportion alive at birth and proportion survived from birth until 3 weeks as traits of the litter. The model included direct genetic and maternal genetic effects for all traits. In Landrace pigs, maternal heritabilities were estimated to be 0·11 for total number born , 0·06 for proportion alive at birth, and 0·08 for proportion survived from birth until 3 weeks. The corresponding estimates for the Yorkshire breed were 0·14, 0·06 and 0·01. All heritability estimates of direct effects were below 0·05. In the Landrace breed, there was a negative correlation of -0·39 between maternal genetic effects on total number born and maternal genetic effects on proportion survived from birth until 3 weeks and a negative correlation of -0·41 between direct and maternal genetic effects on proportion survived from birth until 3 weeks. These correlations were not significant in the Yorkshire breed. The results show that selection for number born in total alone will lead to a deterioration in the maternal ability of sows. Selection for pre-weaning survival could be achieved by selecting on direct and maternal components jointly.

The purpose of the current study was to estimate variance components, especially dominance genetic variation, for overall leg action, length of productive life and sow stayability until third and fifth parity in the Finnish pig populations. The variance components were estimated in two purebred [Landrace (LR), n = 23 602 and Large White (LW), n =22 984] and crossbred (LR x LW, n = 17 440) data sets. Five different analyses were carried out for all the traits to compare the effect of sows' inbreeding, common litter environment and parental dominance in the statistical model when determining the genetic correlations of the traits for the two purebred and crossbred populations. Estimated heritabilities for the traits ranged from 0.04 to 0.06. The estimates for the proportion of dominance variance of phenotypic variance (d(2)) varied between 0.01 and 0.17, and was highest in the crossbred dataset. The genetic correlations of the same traits in purebred and crossbred were all high (>0.75). Based on current results, the effect of dominance should be accounted for in the breeding value estimation of sow longevity, especially when data from crossbred animals are included in the analyses. Because dominance genetic variation for sow longevity exists that variation should be utilized through planned matings in producing sows for commercial production.

Sianjalostuksen tarpeita varten on kehitetty tietokoneohjattuja ruokinta-asemia, joissa sikojen yksilöllisen rehunkulutuksen mittaaminen onnistuu helposti ja edullisesti suuressakin ryhmässä. Ruokinta-asemat soveltuvat myös sikojen syöntikäyttäytymisen tutkimiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lihasikojen syöntikäyttäytymistä ja yksilöllistä rehunkulutusta ryhmäkasvatuksessa, kun siat saavat syödä rehua vapaasti ruokinta-asemasta. Lisäksi tutkimuksessa verrattiin ruokinta-asemasta ja kaukalosta ruokittujen sikojen rehunkulutusta ja kasvua sekä suositusten mukaisella 3-vaiheruokinnalla että uudella 2-vaiheruokinnalla, missä tavanomaista pidemmän alkukasvatuksen jälkeen sioille syötettiin yli 80-kiloisille sioille tarkoitettua loppukasvatusrehua. Tutkimuksessa kasvatettiin yhteensä 200 lihasikaa Suomen Sianjalostus Oy:n Längelmäen keskuskoeasemalla. Siat olivat 16,4 m2:n osaritiläkarsinoissa, 10 sikaa/karsina. Karsinoissa oli joko Schauerin ruokinta-asema tai kaukalo, ja molemmista siat saivat syödä rehua vapaasti. Sioilla oli joko ruokintasuositusten mukainen 3-vaiheruokinta (1-rehua 25 pv, 2-rehua 28 pv ja 3-rehua teurastukseen saakka) tai uusi 2-vaiheruokinta, jossa 1-rehua syötettiin 39 pv ja sen jälkeen 3-rehua teurastukseen saakka. Ruokinta-asema rekisteröi jokaiselta käyntikerralta sian saapumis- ja lähtöajan ja punnitsi syödyn rehumäärän. Lisäksi Spotmix-rehunjakolaitteisto rekisteröi karsinakohtaisesti sioille vuorokauden aikana jaetun rehumäärän. Siat punnittiin kuudesti kokeen aikana ja ne teurastettiin 81–88 pv kasvatuksen jälkeen. Siat oppivat käyttämään ruokinta-asemaa ensimmäisten kolmen koepäivän aikana. Yksilölliset erot käytön oppimisessa olivat kuitenkin suuria. Syöntikertojen lukumäärä per vrk suureni sikojen kasvaessa, mutta syöntikerrat lyhenivät. Siat käyttivät syömiseen sekä kokeen alussa että lopussa n. 60 min/vrk. Kasvatuksen keskivaiheilla syömiseen kului n. 70 min/vrk. Yhdellä syöntikerralla syöty rehumäärä ja syöntinopeus suurenivat sikojen kasvaessa. Siat kävivät syömässä pääasiassa päiväaikaan. Aamupäivällä (klo 8–12) syöntikerrat olivat lyhyitä, alle 2 min pituisia, kun taas muina aikoina ne kestivät 2–3 min. Syöntikertojen pitenemisen myötä annokset suurenivat. Sikojen tunnissa syömä rehumäärä oli suurin klo 15–17 välillä. Vuorokauden aika ei vaikuttanut syöntinopeuteen. Ruokinta-asema oli käytössä keskimäärin 11 h/vrk ja käyttöaste oli suurimmillaan (jopa yli 50 min/h) iltapäivän tunteina. Alkukasvatuksessa aseman käyttöaste oli selvästi kaksihuippuinen: siat kävivät asemalla melko vilkkaasti aamulla 7–8 maissa ja erittäin vilkkaasti iltapäivän tunteina. Keskikasvatuksessa syönnin huippu oli edelleen iltapäivällä, mutta siat söivät melko vilkkaasti koko aamupäivän ajan. Keskikasvatuksessa asema oli käytössä lähes 12 h/vrk. Yösyömisen osuus pysyi melko samanlaisena koko kasvatuksen ajan. Kolmivaiheruokinnassa rehun vaihtuminen 1-rehusta 2-rehuksi 5. ruokintaviikon alussa ei vaikuttanut sikojen rehunkulutukseen, mutta 2-vaiheruokinnassa siirtyminen 1-rehusta 3-rehuun 7. ruokintaviikon alussa hidasti syöntinopeutta ja pienensi rehun syöntiä parin viikon ajan. Koko kasva-tusajan rehunkulutuksessa ja sikojen kasvussa ei ollut merkitseviä eroja 2- ja 3-vaiheruokinnan välillä, mutta 2-vaiheruokinnalla ruhon lihaprosentti oli hieman parempi. Siat söivät kaukalosta keskimäärin 15 % enemmän rehua kuin ruokinta-asemasta, ja rehuhyötysuhdekin oli huonompi, mutta kasvunopeudessa ei ollut merkitsevää eroa. Hännänpurentaa oli vain ruokittaessa ruokinta-asemasta, ja se ilmeni pääasiassa kasvatuksen keskivaiheilla, kun aseman käyttöaste oli suurimmillaan.

No abstract

ei saatavilla