Arvioitu teos: Harri Mantila, Maija Saviniemi & Niina Kunnas (toim.): Oulu kieliyhteisönä. Tietolipas 261. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019. 329 s. isbn 978-951-858-058-7.
Tutkimuksessa tarkastellaan kuuntelutestimenetelmää käyttäen ei-lingvistien havaintoja karjalan kielestä. Kohderyhmänä on 31 rajakarjalaistaustaista pohjoiskarjalaista, jotka edustavat karjalankielisiä siirtokarjalaisia tai heidän jälkeläisiään. He ovat syntyneet v. 1917–1969, ja heidän sukunsa ovat olleet kotoisin Ilomantsin itäkylistä, Suojärveltä, Suistamolta, Impilahdelta tai Salmista. Testissä he kuuntelivat lyhyen eteläkarjalaismurteen näytteen, josta heidän tehtävänään oli arvioida, miltä osin näytteen kieli vastasi heidän lähtöperheidensä karjalan kieltä ja miten se poikkesi Pohjois-Karjalan murteesta eli itäisistä savolaismurteista. Kuuntelutesti osoittautui monelle osallistujalle vaikeaksi: 31:stä kahdeksan ei eritellyt näytteestä yhtään kielenpiirrettä. Silti ero Pohjois-Karjalan nykymurteeseen yleensä tunnistettiin ja näytettä kuvailtiin yleisluonteisesti. Eniten huomiota kiinnitettiin fonologisiin piirteisiin, kaikkein yleisimmin affrikaattaan (iče ’itse’). Myös jälkitavujen h (järkieh ’heti’), astevaihtelusuhde st : ss (muišša ’muista’) ja ensi tavun aa:n tai ää:n diftongiutuminen (hoaššettih, piässä) kuuluivat piirteisiin, joita jäljiteltiin tai kuvailtiin yleisimmin. Morfologisiin, sanastollisiin ja syntaktisiin piirteisiin huomio kiintyi harvemmin, mutta eräillä oli tarkkoja havaintoja mm. suomesta poikkeavasta sanajärjestyksestä. Testiin osallistujat hahmottivat kuulemiaan karjalan piirteitä eri tavoin. Näytteessä esiintyviä muotoja saatettiin tuottaa Pohjois-Karjalan murteen mukaisina, hyperdialektaalisina tai yleiskielisinä, mikä kertoo siitä, että karjala ei enää ole äidinkieli tai aktiivisesti käytössä. Runsas puolet osallistujista toisti kuitenkin ainakin osan muodoista sellaisina, kuin karjalainen puhuja ne tuotti. Noin kolmasosa mainitsi muotoja, joita näyte ei sisältänyt. Nuorimmat, 1950–1960-luvuilla syntyneet, poimivat karjalaispiirteitä eniten, mutta vanhemmille näyte saattoi palauttaa mieleen karjalankielisiä ilmauksia ja fraaseja, ja heidän karjalan kielen taitonsa näytti aktivoituvan rajakarjalaismurteen kuulemisesta. Verrattaessa kuuntelutestin tuloksia saman testiryhmän karjala-imitaatioihin on nähtävissä, että ryhmän vanhimmat jäsenet eivät välttämättä eritelleet näytteen kielenpiirteitä mutta he tuottivat pitkiäkin imitaatioita. Testin perusteella voidaan varovasti olettaa, että karjalan kieli on jokseenkin tuttua vielä siirtolaisten lasten ja lastenlastenkin keskuudessa ja sen taitaminen olisi aktivoitavissa, mikäli tilaisuuksia kuulla ja puhua karjalaa olisi enemmän.
No abstract
Artikkelin aiheena on tapaustutkimus, jossa sosiolingvististä reaaliaikamenetelmää sovelletaan vuonna 1900 syntyneen rajakarjalaistaustaisen naisen puhekieleen. Seuruun kohde syntyi eteläkarjalan puhuma-alueella Venäjän Porajärvellä, mistä hän muutti 17-vuotiaana Raja-Karjalan puolelle Ilomantsin Liusvaaraan. Toisen maailmansodan jälkeen hän asui nykyisessä Ilomantsissa savolaismurteiden alueella. Aineistona on noin seitsemän tuntia arkistoituja haastatteluja 18 vuoden ajalta (1960–1978), jolloin haastateltava oli jo eläkeikäinen. Tutkimuksessa tarkastellaan 13:n äänne- ja muoto-opillisen piirteen edustusta kvantitatiivisen variaationanalyysin keinoin. Tavoitteena on selvittää, miten karjalaisina piirteet ovat säilyneet, onko edustuksessa havaittavissa ajallisia taitekohtia ja mistä mahdollinen vaihtelu voisi selittyä. Kaikissa tutkittavissa piirteissä on vaihtelua karjalaisten ja suomalaisten varianttien kesken koko tarkastelujakson ajan. Tilastollisesti merkitseviä eroja syntyy erityisesti vuoden 1964 näytteen suomalaistumisesta sekä vuosina 1975–1978 karjalaisuuden vahvistumisesta. Vuoden 1964 suomalaistuminen koskee varsinkin fonologisia piirteitä, joihin puhujan kontrollin voi olettaa kohdistuvan herkemmin kuin sijamuotoihin tai verbintaivutukseen. A real-time study of a Border Karelian idiolect The article focuses on a case study in which the sociolinguistic real-time method is applied to the spoken language of a female informant, born in Border Karelia in 1900. She was born in Porajärvi, Russia, which belonged to the South Karelian speaking area. When she was seventeen, she moved to the village of Liusvaara in Ilomantsi, Border Karelia. After the Second World War, she settled in present-day Ilomantsi, which is situated in the Finnish Savo dialect region. The material in this study consists of ca. seven hours of interviews, archived between 1960 and 1978, when the informant was already of retirement age. In this study, the variation of thirteen phonological and morphological features is quantitatively analysed. The aim of the study is to explore how these features have retained aspects of the Karelian language, whether there are temporal turning points in the representation of these features, and how such potential change can be explained. During the whole period of eighteen years, there is variation between Karelian and Finnish with regard to all of the features involved. In 1964, the significant differences concerned the change towards Finnish but later on, successive samples show changes towards Karelian. The change towards Finnish in 1964 notably involved phonological features which are presumably controlled by the speaker more easily than cases or conjugations. Temporal variation may be explained by the speaker’s phases of life: particularly in the 1960s, contact with speakers of the Savo dialect increased. As she aged, the informant returned more markedly to her native Karelian dialect. The study supports previous sociolinguistic findings regarding the propensity for idiolectal change throughout a person’s lifespan, and suggests that in old age speakers often return to the dialect of their youth.
No abstract
Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla. Aineistoa ei saa kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Aineiston verkko-osoitteeseen saa viitata vapaasti. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta varten tulostaa omaan käyttöön muutamia kappaleita.
scite is a Brooklyn-based organization that helps researchers better discover and understand research articles through Smart Citations–citations that display the context of the citation and describe whether the article provides supporting or contrasting evidence. scite is used by students and researchers from around the world and is funded in part by the National Science Foundation and the National Institute on Drug Abuse of the National Institutes of Health.
hi@scite.ai
10624 S. Eastern Ave., Ste. A-614
Henderson, NV 89052, USA
Copyright © 2024 scite LLC. All rights reserved.
Made with 💙 for researchers
Part of the Research Solutions Family.