Smart learning environments offer rich opportunities for language learners. In particular, context-aware systems which allow learners' progress to be sensed within and across an activity, enable instructed language learning to move beyond the traditional confines of the classroom walls. In this paper we present the European Kitchen, a real-world task-based environment for cooking and language learning. In doing so, we demonstrate how specific design decisions, in the development of this longer-term iterative design project, conjoin Human Computer Interaction practice and learning theory for situated language learning. We also show how this approach is combined with Conversation Analysis, which is used as a tool to measure the impact of these decisions on the interactions taking place in and with the kitchen. Our work reveals that in order to design for and evaluate effective and meaningful language learning, there should be more balance between technologically-driven theory and theory driven research which has a strong pedagogical foundation. Our work has implications for a transferable, interdisciplinary model of task-based, situated learning which can be applied and adapted to different skill and knowledge sets.

No abstract

This article explores language learning as the speakers’ microlongitudinal project in interaction. Using conversation analysis (CA) as a method, we present a single‐case analysis on how a change occurs in the linguistic repertoire of 2 learners of Finnish. We discuss the challenges that the temporal aspect in learning poses within CA, such as the difficulty in documenting a change on the one hand, and on the other hand, the risk of losing the emic perspective of the participants if they do not orient to the change. By illustrating a complete learning project, which begins when the participants encounter a need to use a certain (for them, unknown) word and ends when they use the word independently in interaction, we will demonstrate how a change in the linguistic repertoire of the participants occurs, as a result of their own actions and orientations, without compromising CA's emic perspective. It will be argued that the unique capacity of CA to recover the participants’ sense‐making practices in interaction gives us a lens to not only document change but also to understand its internal dynamics.

Työelämän monikielistyessä yhä useammalla työpaikalla kohdataan haasteita, jotka liittyvät työntekijöiden rajalliseen kielitaitoon. Erityisesti korkeakoulutusta vaativat tehtävät edellyttävät abstraktien ja monitahoisten ilmiöiden kielentämistä, minkä lisäksi tilanteissa on pystyttävä ottamaan huomioon osallistujien institutionaaliset roolit ja niihin liittyvät odotukset. Tämä artikkeli tarkastelee keskustelunanalyysin keinoin, millaisia ongelmia kakkoskielisten työntekijöiden osallistumiseen liittyy kokousvuorovaikutuksessa. Aineistona käytetään erään kulttuurialan säätiön kokouksia (yhteensä 20 tuntia videomateriaalia), ja niissä tarkastellaan vuorovaikutuksen etenemisen ongelmakohtia, jotka liittyvät suomea toisena kielenä käyttävien työntekijöiden responsiivisiin vuoroihin. Tutkittavia vuoroja voidaan pitää erilinjaisina, sillä ne eivät vastaa edeltävien vuorojen niille asettamiin odotuksiin. Erilinjaisia vuoroja on kolmenlaisia: vuoroja, jotka osoittavat, ettei puhuja ole tunnistanut itseensä kohdistuvia odotuksia, vuoroja, joiden edustama toiminto on epäselvä, sekä vuoroja, joiden edustama toiminto on odotuksiin nähden riittämätön.   Analyysi osoittaa, millaisia ongelmia erilinjaiset vuorot aiheuttavat keskustelun etenemiselle: niistä seuraa esimerkiksi taukoja, uudelleenmuotoiluja tai korjausaloitteita. Muut osallistujat tulkitsevat toisinaan ongelman johtuvan kielitaidosta ja esimerkiksi vaihtavat kieltä. Kakkoskielisten puhujien erilinjaisissa vuoroissa limittyvätkin ymmärtämisen ja tuottamisen ongelmat, ja tilanteita saattaa vaikeuttaa myös institutionaalisiin rooleihin liittyvien taustaoletusten tunnistaminen. Artikkelissa osoitetaan, miten kakkoskielisissä kokouksissa tasapainoillaan työrooleja kannattelevan hienotunteisuuden ja ongelmien selvittelyä edistävän eksplisiittisyyden välillä. Mahdollisuus käyttää kieltä antaa joka tapauksessa kakkoskieliselle työntekijälle mahdollisuuden kehittää kielitaitoaan, mistä on pitkällä tähtäimellä hyötyä koko työyhteisölle.    Disaligned turns of second-language speakers in workplace meeting interaction An increasing number of workplaces face challenges related to the limited language skills of their employees. This article takes a conversation analytical view of the problems that educated second-language (L2) speakers encounter in workplace meeting inter­actions. The data employed consists of 20 hours of video recordings taken at a Finnish cultural organisation. The article concentrates on problems in the progressivity of interaction related to responsive turns produced by L2 speakers of Finnish. The problematic turns are seen as disaligned, as they do not meet the expectations projected by previous turns. Three kinds of turn are discussed: 1) turns that show that the speaker has not identified the expectations set by preceding turns, 2) turns that are unclear with regard to the activity they represent, and 3) turns that meet the expectations of previous turns inadequately. The analysis shows that disaligned turns are followed by several problems with regard to the progressivity of interaction: e.g. pauses, reformulations, or repair initiations. Occasionally, other participants interpret the problems as displays of a lack of language skills, and they react by switching language. The article illustrates practices used to deal tactfully yet effectively with problems in the progress of interaction. The article asserts that, despite these problems, the opportunity to use and practice a second language is valuable both to L2 speakers and their work community.

Yhä useammilla suomalaisilla työpaikoilla puhutaan kotimaisten kielten lisäksi myös muita kieliä, esimerkiksi englantia tai maahanmuuttajakieliä. Uusi kielitilanne johtaa vuorovaikutuksen haasteisiin, sillä kaikki työntekijät eivät välttämättä osaa hyvin kaikkia työkieliä. Tässä artikkelissa esittelemme tapoja, joilla työntekijät hyödyntävät työympäristön monikielisyyttä varmistaakseen mahdollisimman tehokkaasti etenevän vuorovaikutuksen. Tarkemman kiinnostuksen kohteena ovat kohdat, joissa vaihdetaan puhuttavaa kieltä. Aineistonamme on videoituja työkokouksia suomalaisesta kulttuurialan järjestöstä. Kokousten yleisimmät kielet ovat suomi ja venäjä. Metodinamme on etnometodologinen keskusteluntutkimus, eli tarkastelemme kielenvaihtoja vuorovaikutuksen mikrotason käytänteinä. Lähestymme monikielisen työvuorovaikutuksen käytänteitä sellaisten kielenvaihtojen kautta, jotka liittyvät vuorovaikutuksen etenemisen ongelmakohtiin. Tarkastelemme ensinnäkin sitä, missä tilanteissa ja miten osallistujat vaihtavat itselleen vahvempaan kieleen, ja toisaalta sitä, mitkä tekijät saavat heidät vaihtamaan vastaanottajalle vahvempaan kieleen. Tarkastelemamme kielenvaihdot liittyvät ongelmiin joko puheen tuottamisessa, ymmärtämisessä tai aktiivisessa vastaanottajuuden osoittamisessa. Vaihtamalla kieltä joustavasti tilanteen vaatimusten mukaan – ja toisinaan vastoin eksplisiittisiä sopimuksia käytettävästä kielestä – osallistujat varmistavat, että kokousvuorovaikutus etenee ja kaikilla kokouksen osanottajilla on mahdollisuus osallistua vuorovaikutukseen mahdollisimman täysipainoisesti.