The pedagogical relation past and present: experience, subjectivity and failure

Friesen, Norm

doi:10.1080/00220272.2017.1320427

Cited by 24 publications

(17 citation statements)

References 9 publications

Supporting

Mentioning

Contrasting

Unclassified

Order By: Relevance

“…Däremot kan, exempelvis, lärande beskrivas som en endimensionell relation mellan innehåll och elev. Undervisning implicerar en påverkan utifrån, från läraren (Biesta, 2012;Oettingen, 2018), eller elevens önskan om påverkan utifrån (Friesen, 2017). Friesen och Osguthorpe (2018) menar att spontan didaktisk handling kan beskrivas som ett försök att balansera mellan de olika hörnen i den didaktiska triangeln och menar att takt kan användas för att illustrera den handlingen.…”

Section: Pedagogisk Takt Och Den Didaktiska Triangelnunclassified

Förkroppsligad pedagogisk takt vid lärares spontana berättande

Henricsson

2022

pfs

View full text Add to dashboard Cite

Syftet med studien är att beskriva en lärares spontana berättande och vilka didaktiska innebörder det kan ha. Spontant berättande beskrivs här som en improviserad didaktisk handling med begreppet pedagogisk takt – en lärares kvicka bedömning och spontana handlande, grundat på erfarenhet såväl som känsla, vid oförutsedda händelser i mötet med elever. Ur ett fenomenologiskt perspektiv med fokus på den levda kroppens betydelse analyseras en videoinspelning där en lärare berättar i helklass. I enlighet med kriterier för urval, tidigare analyser av muntligt berättande och för att vara följsam mot fenomenet i tid och rum valdes en lärares berättande ut för djupanalys. I den två minuter långa videosekvensen berättar en lärare, spontant, en anekdot för elever i årskurs sex inom ramen för ämnet teknik. Resultatet visar att lärarens berättande som endast inledningsvis relaterar till ämnet för undervisningen samtidigt har generella didaktiska innebörder då det visar sig som: återhållen undervisning, lyhördhetens oförutsägbarhet och en undervisningens risk.

show abstract

Section: Pedagogisk Takt Och Den Didaktiska Triangelnunclassified

Förkroppsligad pedagogisk takt vid lärares spontana berättande

Henricsson

2022

pfs

View full text Add to dashboard Cite

show abstract

“…Pedagogisessa kirjallisuudessa on hyödynnetty muun muassa pedagogisen suhteen käsitettä, jossa korostuu kahden ihmisen välinen kunnioittava kasvatuksellinen suhde. Sen ensimmäiset eksplisiittiset määritelmät löytyvät saksalaiselta Herman Nohlilta, joka painotti lapsen, oppilaan tai kasvatettavan kokemuksen ja arkitodellisuuden merkitystä sen sijaan, että vain kasvattajan omat odotukset kasvatettavaa kohtaan nähtäisiin tärkeiksi (Friesen, 2017). Myöhemmin Nohlin ajatusta on edelleen laajennettu: vastavuoroisessa pedagogisessa suhteessa kasvattajan tulisi kohdata paitsi kasvatettava myös oma itsensä eli omat muistonsa ja käsityksensä itsestään ja omasta kasvustaan (Friesen, 2017).Myös niin sanotuissa tunnustuksen teorioissa ajatellaan, että tunnistamalla ja tunnustamalla toinen tämän toivomalla tavalla on mahdollista tehdä ammatillisista kohtaamisista eettisempiä (esim.…”

Section: Ruokasuhdetyöskentelyn Luonne Ja Käytännön Toteuttaminenunclassified

Ruokasuhteen pedagoginen viitekehys ruokakasvatuksen näkökulmana

Talvia

Lindholm²,

Helkkola³

et al. 2022

View full text Add to dashboard Cite

Ruokakasvatuksellisella toiminnalla on pitkä historia, mutta ruokakasvatuksen käsite on vasta viime vuosina yleistynyt muun muassa pedagogisissa asiakirjoissa. Tässä artikkelissa esittelemme monitieteisenä yhteistyönä kehitettyä ruokasuhteen pedagogista viitekehystä. Tarkastelu pohjautuu aiemmin julkaisemallemme viitekehysluonnokselle, jota olemme edelleen kehittäneet ja täydentäneet. Viitekehyksen ytimen muodostavat ruokasuhteen käsite ja sille pohjautuva pedagoginen ruokasuhdetyöskentely, joiden monitieteistä teoriataustaa avaamme tässä artikkelissa. Ruokasuhdetta voidaan kuvata koko elämän ajan kertyneiden, ruokaan ja syömiseen liittyvien kokemusten, sekä yksilön näille kokemuksille antamien tulkintojen ja merkitysten muodostamaksi ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi. Se ei ole muuttumaton, vaan ajassa ja ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa syntyvien kokemusten myötä muovautuva kokonaisuus. Pedagogisessa ruokasuhdetyöskentelyssä painottuu ruokasuhteen erilaisten puolien tiedostaminen ja hyväksyminen sekä vastavuoroinen, arvostava kohtaaminen. Lisäksi ammattilaisen henkilökohtainen ruokasuhdetyöskentely nähdään tärkeänä. The Framework of food relationship as an approach for food education Abstract Food-related pedagogical activity has a long history, but the concept of food education has become more common in pedagogical documents during recent years. However, there are only a few pedagogical approaches of food education yet. In this paper we introduce the pedagogical framework of food relationship (PFFR) that has been developed as an interdisciplinary collaboration. There are two core issues in the PFFR, which we present in this article: the concept of food relationship and the pedagogical method based on that concept. . Food relationship can be described as a unique whole of individual’s food and eating-related experiences and meanings given to these experiences by the individual. Food relationship is not static but rather changes in interaction with the environment and time. The Pedagogical method emphasizes being aware of and appreciating different sides of food relationship in reciprocal and appreciative encounters. Additionally, the framework takes a stand on the meaning of professional’s own food relationship. Keywords: pedagogical framework of food relationship, food relationship, food education, pedagogical activity

show abstract

“…In modern education, it seems the relation of teacher and student has been depersonalised; those positions have been structurally defined on an institutional level. What would be (and maybe used to be) central to being a teacher and being a student—namely: being in a pedagogical relationship to a specific person (Friesen, )—has in its institutionalised form been transformed into being part of an arrangement in which the establishment of personal relations is, if at all, of only secondary importance (and, more often than not, isn't successful at all). The pedagogical relationship here is very much an instrumental one: their roles being institutionally prescribed, teachers use ‘their’ students to provide the necessary ignorant material upon which they can exercise their pedagogical power in order to gain all the advantages that come with their status of being teachers; whereas students use ‘their’ teachers as providers of the kind of knowledge they have been trained and manipulated (or: educated) to believe to be of advantage for them.…”

Section: Relations or The Emergence Of Teacher And Studentmentioning

confidence: 99%

The Struggle to Love: Pedagogical Eros and the Gift of Transformation

Kenklies¹

2019

Journal of Philosophy of Education

View full text Add to dashboard Cite

Why does anyone become a teacher, and why a student? Education in its contemporary form has evolved into a subsystem of society in which professional ‘teachers/ educators’ are confronted with an ever‐changing group of people called ‘pupils/students’; and the individuals in both groups now have to deal with this institutionalised confrontation. Neither one nor the other decision—to become a teacher or to become a student—seems to have much to do with a specific other person, and it certainly does not have much to do with the actual person(s) that one is related to by becoming a teacher or by becoming a student in a specific institution. However, if pedagogical relations were as depersonalised as suggested, why is it that teachers as well as students hold very different relations to different students and teachers—relations that are more or less ‘deep’, ‘affectionate’, ‘successful’? And how are we to perceive education outside of formally institutionalised contexts (or those special relations that occur even within formalised contexts but transcend them)? Is there another type of pedagogical relationship? And what would be the reasons for entering into a pedagogical relationship other than becoming and being made a part of a subsystem of society? Why do two people gravitate towards each other, freely recognising each other as teacher and student? Attempting to answer those questions, the following paper revisits some historic positions, being conscious that those answers are also part of the answer to a much greater question: What is education?

show abstract

The pedagogical relation past and present: experience, subjectivity and failure

Cited by 24 publications

References 9 publications

Förkroppsligad pedagogisk takt vid lärares spontana berättande

Förkroppsligad pedagogisk takt vid lärares spontana berättande

Ruokasuhteen pedagoginen viitekehys ruokakasvatuksen näkökulmana

The Struggle to Love: Pedagogical Eros and the Gift of Transformation

Contact Info

Product

Resources

About