The Just Transition and its work of inequality

Abstract

Changing our relation to the environment in a democratic way implies questioning models and methods of socioecological relations-including work relations. This article critically discusses the notion of a "just transition" toward democratic sustainability as developed at the intersection between climate justice and labor politics. We invite an expansion of ideas of socioenvironmental and labor justice based on Jacques Ranci ere's "method of (in)equality," which problematizes justice theories and the politics of identitarian-group recognition. Our argument is that since both ecological and social crises are produced via inequalities a just transition can be a transition out of the logic of unequal relations-rather than just out of fossil fuels. We posit that socioecological justice in political action can be based on the assumption of equality, the "scandalous" democratic principle according to which political agency belongs to subjects without them having to prove any particular subjectivity worthy of recognition. We thus invite connecting sustainability discourses with a critique of the processes through which subjects become subaltern in the first place, being ascribed unequal positions mostly via violent means such as dispossession and subordination.

Reilu siirtymä, ekologinen solidaarisuus ja kestävyysmurroksen mahdollisuus

“…Reilun siirtymän käsitteen juuret ovat ammattiyhdistysliikkeessä (Stevis & Felli 2020;Velicu & Barca 2020). Ympäristösääntelyn ja muuttuneen globaalin kysynnän vuoksi tietyt alat, kuten kaivosteollisuus, ovat muuttuneet jättäen joukon ammattilaisia vaille työtä.…”

“…Samalla ympäristön hyvinvoinnin näkökulmasta oikeudenmukaisemman tulevaisuuden saavuttaminen hidastuu. Puolustaessamme oikeutta nykyisiin töihin, toimeentulon lähteisiin ja elinkeinoihin, ekologisesti kestävämmän yhteiskunnan saavuttamisen kannalta olennaiset kysymykset siitä, mitä työ ja toimeentulo tarkoittavat kestävässä yhteiskunnassa ja millainen työ on kestävää, uhkaavat jäädä huomiotta (Velicu & Barca 2020). Näin reilun siirtymän riskinä on keskustelun asettuminen lähtökohtaisesti sellaiselle tasolle, joka ei mahdollista tai edistä ympäristöllisen kestävyyden tavoitteiden saavuttamista.…”

“…Oikeudenmukaisuuden jaottelua kolmeen ulottuvuuteen on myös kritisoitu keskittymisestä nykytilaan ja nykytilan muuttumisen seurauksiin, mikä jättää olemassa olevien rakenteiden tuottamat epätasa-arvoisuudet huomiotta ja voi samalla myös vahvistaa niitä (Velicu & Barca 2020;Wood & Roelich 2020). Osin tämä kytkeytyy oikeudenmukaisuusajattelun länsimaiseen, modernisaatiokeskeiseen taustaan, mikä näkyy esimerkiksi valtion keskeisenä roolina epäoikeudenmukaisuuksien korjaajana, ajatuksena siitä, että haittojen ja hyötyjen tasapuolisella jaolla ja aiheutettujen haittojen kompensoinnilla voidaan saavuttaa oikeudenmukaisuus sekä yksilökeskeisyytenä oikeudenmukaisuuden tarkastelun lähtökohtana (Álvares & Coolsaet 2020).…”

“…Esitämme, että ekologinen solidaarisuus voisi tarjota ekohyvinvointivaltiolle ennen kaikkea avaramman tulevaisuuden vision (ks. myös Singh 2019;Velicu & Barca 2020). Tällöin oikeudenmukaisuuden ei tarvitsisi tarkoittaa olemassa olevien rakenteiden ylläpitämistä siksi, ettei uskottavaa visiota murroksesta ja sen jälkeisestä hyvinvoinnista ole näköpiirissä.…”

Introduction to the special issue: reform or revolution? What is at stake in democratic sustainability transformations

“…Largely in response, critical SET approaches began to include issues of power, class, and equity in assessing society-nature relations, while promoting forms of public participation in political and economic decision making, including alterations of property relations, as a remedy to concentration, marginalization, and other forms of inequity (e.g., G€ org et al 2017;Pichler et al 2017). Along these lines, Velicu and Barca (2020) argue in their article in this special issue that transformations should be understood as a "transition out of the logic of unequal relations-rather than just out of fossil fuels." Considering the democratization of society-nature relations an essential step in this process, they further contend that it "implies questioning models and methods of socio-ecological relations."…”