Normative data on the speaking fundamental frequency characteristics of young adult males

Hollien, Harry; Jackson, Bernard S.

doi:10.1016/s0095-4470(19)31416-0

Cited by 70 publications

(25 citation statements)

References 7 publications

Supporting

Mentioning

Contrasting

Unclassified

Order By: Relevance

“…Barik's study examined a total of 11 suprasegmental parameters in a variety of speech modes and found, in addition, that in spontaneous speech, pause duration was greater and speech rate was faster than in read speech. Mean F,, values have been found to be significantly higher in speech read aloud compared to spontaneous speech (Snidecor, 1943;Mysak, 1959;Hollien & Jackson, 1973;Johns-Lewis, 1986). Brown, Currie and Kenworthy (1980, p. 17) discuss differences between the tasks of assigning an intonation contour to a read text and to spontaneous speech, pointing out that 'claims made about intonation on the basis of the study of texts read aloud, should be subject to the most careful scrutiny if there is any suggestion that these will correctly characterise the intonation of spontaneous speech'.…”

Section: Introductionmentioning

confidence: 99%

Phonetic variation in dysarthric speech as a function of sampling task

Brown

Docherty

1995

Intl J Lang & Comm Disor

View full text Add to dashboard Cite

S Previous studies have demonstrated a number of ways in which normal speakers' phonetic performance varies across reading and spontaneous speech tasks. This study set out to investigate whether similar differences across speech sampling tasks were found in a mixed group of dysarthric subjects. A selection of segmental and prosodic parameters were investigated acoustically in the performance of five mild dysarthric speakers and five matched control subjects. The results demonstrated that breath–pause position, unstressed vowel duration and voice‐onset time were subject to variation across sampling task in the speech produced by different types of dysarthric speaker. The results suggest that read material produced by dysarthric speakers may not be wholly representative of those speakers' spontaneous speech. Preliminary implications for clinical practice are discussed. The findings point to the need for further research to investigate the extent of such differences and their implications for dysarthria assessment, which up to the present has relied predominantly on read material. Des études précédentes ont démontré que la performance phonétique du locuteur normal peut varier d'un certain nombre de façons selon qu'il est amené à lire ou à s'exprimer spontanément. Cette étude a cherché à determiner si l'on pouvait trouver des différences analogues chez un groupe mixte de sujets dysarthriques lors de différentes tåches d'échantillonnages de la parole. L'on a fait l'analyse acoustique d'un choix de paramètres segmentaux et prosodiques récoltés chez cinq locuteurs souffrant de dysarthrie légère et cinq sujets de contro̊le appariés. Les résultats montrent que dans le langage produit par différents types de locuteurs dysarthriques l'on pouvait observer des variations chez selon les types de tåches linguistiques dans la position de la pause d'inhalation, la durée des voyelles atones et le délai de voisement après les occlusives sourdes. Ces résultats suggérent que la lecture à haute voix chez les locuteurs dysarthriques n'est peut‐e̊tre pas entièrement représentative de la parole spontanée chez ces me̊mes locuteurs. La discussion porte sur la portée préliminaire de ces résultats pour la pratique clinique. Ils montrent la nécessité de faire des recherches ultérieures en vue d'examiner l'importance de ces différences et leurs conséquences pour le traitement de la dysarthrie qui jusqu'ici a reposé principalement sur la lecture de textes écrits. Frühere Studien haben demonstriert, wie die phonetische Performanz normaler Sprecher in verschiedener Weise beim Lesen und bei spontansprachlichen Äußerungen variiert. Hier war es das Ziel festzustellen, ob in einer gemischten Gruppe dysarthrischer Personen ähnliche Unterschiede zwischen verschiedenen Sprechbedingungen zu beobachten sind. Eine Anzahl segmenteller und prosodischer Parameter wurde in der Sprache von fünf leicht dysarthrischen Sprechern und fünf mit ihnen gepaarten Kontrollpersonen akustisch untersucht. Die Ergebnisse zeigten, daß bei d...

show abstract

Section: Introductionmentioning

confidence: 99%

Phonetic variation in dysarthric speech as a function of sampling task

Brown

Docherty

1995

Intl J Lang & Comm Disor

View full text Add to dashboard Cite

show abstract

“…Taajuusväliksi haarukoitiin aineiston tarkan läpikäynnin sekä kirjallisuuden viitearvojen perusteella pojille 55-275 Hz ja tytöille 130-415 Hz (mm. Bless ym., 1993;Hollien & Jackson, 1973;Laukkanen & Leino, 1999;Murry ym., 1995;Simpson, 2009 (11,7) * p < 0,05 *** p < 0,001…”

Section: Aineiston Käsittely Ja Analyysiunclassified

“…Tutkimuksen tulokset vahvistivat yleistä tutkimushavaintoa siitä, että ääneen luettaessa F0 on korkeampi kuin spontaanipuheessa (mm. Guimarães & Abberton, 2005;Hollien & Jackson, 1973;Murry ym. 1995).…”

Section: Pohdintaunclassified

See 1 more Smart Citation

16-17-vuotiaiden suomalaisnuorten puheäänen korkeus

Ketolainen¹,

Laakso²,

Simberg

2018

View full text Add to dashboard Cite

Puheäänen korkeuteen (F0) vaikuttavat anatomisten ja biologisten tekijöiden lisäksi erilaiset sosiokulttuuriset ja behavioraaliset käyttäytymismallit. Äänenkäytön kannalta epäoptimaaliset mallit voivat johtaa jopa äänihäiriöihin. Tutkimus selvitti, mikä on suomea äidinkielenään puhuvien 16–17-vuotiaiden nuorten puheäänen korkeus ääneen luettaessa ja spontaanipuheessa. Lisäksi tutkittavilta mitattiin lukunopeus, F0 vokaalifonaatiossa, ja heiltä kerättiin äänenkorkeuden itsearvio. Tuloksia verrattiin Aino Sallinen-Kuparisen (1985) tutkimukseen, jossa havaittiin puhujien sukupuolen ja koulutustaustan vaikuttavan F0:an. Suomalaisnuorten puhekäyttäytyminen näyttäisi muuttuneen 30 vuodessa: Sallinen-Kuparisen (1985) tutkimuksessa ammattikoulutytöt puhuivat lukiotyttöjä korkeammalta ja sukupuolten välillä esiintyi eri puhetehtävissä eri strategioita, mutta tässä tutkimuksessa koulutustausta tai sukupuoli ei ollut yhteydessä äänenkorkeuden säätelyyn puheessa. Tyttöjen F0 oli luennassa 216 Hz ja spontaanipuheessa 213 Hz. Poikien F0 oli kansainvälisesti verrattuna matala: lukunäytteissä 101 Hz ja spontaanipuheessa 97 Hz. Mahdollisesti poikiin vaikuttaa täysi-ikäisyyden kynnyksellä sosiaalinen normi, joka arvostaa matalan puheäänen käyttöä. Matalaa puheääntä suosittiin myös itsearvioissa: valtaosa tutkittavista arvioi puhekorkeutensa keskivertoa matalammaksi.

show abstract

“…Discrepancies between studies in sample size, age range of subjects, voice sampling techniques, instrumentation, and measurement techniques preclude the presentation of definitive data. However, the major studies of speaking fundamental frequency in adults within the 20 to 29 years age group have demonstrated that the approximate mean for males is 128 Hz with a range of 60 to 260 Hz, while the approximate mean for females is 227 Hz with a range of 128 to 520Hz (Zemlin, 1968;Hollien & Shipp, 1972;Hollien & Jackson, 1973;Kelley, 1977). Thus, although female voices average 1 a7 times higher in fundamental frequency than do those of males, the ranges for males and females overlap considerably.…”

Section: Speech Markersmentioning

confidence: 99%

Speech Pathology Considerations in the Management of Transsexualism—A Review

Oates¹,

Dacakis²

1983

Intl J Lang & Comm Disor

View full text Add to dashboard Cite

Speech pathologists who may be called upon to assist the transsexual in developing verbal communication skills which are consistent with society's perception of the individual's desired gender, often do not have a full understanding of transsexualism and the management of these clients. The present paper discusses the nature of transsexualism, the highly structured gender reassignment programmes in Melbourne, Australia, and the management of the communication problems of such individuals. Particular emphasis is given to empirical data on sex‐associated speech and language characteristics as a basis for speech pathology intervention. Although some specific guidelines are presented for the clinician, it is emphasised that the validity and efficacy of management procedures remains limited until a more comprehensive data base on sex markers in speech is delineated and until speech pathologists publish evaluative reports of their intervention techniques.

show abstract

Normative data on the speaking fundamental frequency characteristics of young adult males

Cited by 70 publications

References 7 publications

Phonetic variation in dysarthric speech as a function of sampling task

Phonetic variation in dysarthric speech as a function of sampling task

16-17-vuotiaiden suomalaisnuorten puheäänen korkeus

Speech Pathology Considerations in the Management of Transsexualism—A Review

Contact Info

Product

Resources

About