Newcastlen taudin eteneminen, bioturvallisuus ja vaikutukset siipikarjanlihan tuotannossa

Abstract

Lintuinfluenssan ohella paramyksovirus-1:n (PMV-1) aiheuttama Newcastlen tauti (ND) on siipikarjasektorilla yksi vakavimmista eläintaudeista, jolla on merkittäviä terveydellisiä seurauksia tartunnan saaneille linnuille. Tästä syystä taudin leviämistä vastustetaan maailmanlaajuisesti, ja se on kansainvälisen eläintautijärjestön (OIE) sekä Euroopan Unionin korkeimmin priorisoituja siipikarjatauteja. Riskistatuksestaan johtuen ND:llä on esiintyessään myös muitakin kuin terveydellisiä vaikutuksia, jotka vaikuttavat siipikarjan tautitilanteen seurantaan ja riskinhallintaan sekä näistä johtuviin taloudellisiin seurauksiin. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme epidemiologisten ja riskinhallinnan tapahtumasarjojen vaikutusten yhteyksiä ND:n taloudellisiin vaikutuksiin ja niiden kohdentumisen Suomessa. ND -taudinpurkauksen kulku on tapahtumasarja, johon vaikuttaa sekä PMV-1 että sen biologiset ominaisuudet, tartunnan leviämismekanismit ja lintujen immuunivaste, mutta myös ihmisten toiminta (tuotantotavat ja -rakenne, kauppa, riskinhallintapolitiikka). Bioturvallisuutta ja ND:n esiintymisen seurantaa pidetään yllä sekä tautivapaana että taudinpurkauksen aikana, ja siksi myös sen vaikutuksia on tarkasteltava molempina ajanjaksoina. Ihmistoiminnan seurauksena bioturvallisuus voi joko parantua tai huonontua ja vaikuttaa siten epidemiologiseen tapahtumasarjaan: esimerkiksi siipikarjasektorin tuotannolliset ratkaisut voivat vaikuttaa tartunnan leviämisen riskiin. Taudin leviämisen estämiseksi sekä tartunnan hävittämiseksi tehdyt toimenpiteet tuovat osalle toimijoista kustannuksia, jotka heijastuvat toisille toimijoille kustannuksina tai hyötyinä. ND:n kustannusvaikutukset ulottuvat siipikarjasektorin lisäksi myös sektorin ulkopuolisiin toimijoihin, esimerkiksi tuotantopanosten tuottajiin sekä täysin sivullisiin toimijoihin kuten elämyselinkeinoihin ja harrastajiin. Terveydelliset vaikutukset voivat ulottua siipikarjan lisäksi myös luonnonvaraisiin lintuihin, jotka saman eläintyypin vapaina edustajina elävät tuotantoeläinten läheisyydessä. Bioturvallisuus on ns. julkishyödyke, jota markkinat eivät tuota riittävästi. Tästä johtuva valtion mukanaolo tuo esiin koko joukon valintoja: Miten turvallisuus tuotetaan? Mikä on sopiva määrä? Kuka sen maksaa? Miten sitä valvotaan? Riskinarviointiin liittyvälle tutkimukselle on tarvetta jo pelkästään kansainvälisten sitoumustemme takia, mutta myös kansallisista tehokkuusnäkökohdista tarkasteltuna. On myös merkkejä siitä, että vastuu bioturvallisuuden ylläpitämisestä on siirtymässä yhä enenevässä määrin viranomaisilta elinkeinolle ja tuottajille. Kustannusten ja hyötyjen jakautumisen kautta päästään pohtimaan, millaisia kannusteita eri toimijoilla on ylläpitää bioturvallisuutta ja toimia vastuullisesti koko yhteiskunnan kannalta. Jatkossa yhdistämällä tätä tietoa ND:n riskinarviointiin voidaan selvittää bioturvallisuuden ja taudinpurkauksen vaikutusten suuruus ja kohdistuminen, ja saada näin perusteet yhteiskunnan kannalta edullisimpien ND:n vastustustoimenpiteiden valinnalle.