Jäljittelyn ja muuntelun dynamiikkaa Matthias Salamniuksen runossa Ilo-Laulu Jesuxesta

Abstract

Matthias Salamniuksen Ilo-Laulu Jesuxesta (1690) on kahdentuhannen säkeen laajuinen kertova runo, joka käsittelee Jeesuksen syntymää ja kuolemaa. Kalevalamittainen runo kuuluu varhaisen uuden ajan suomenkielisen kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Runo sai kanonisen aseman jo varhain, ja tutkimuksessa on oltu kiinnostuneita sen yhteyksistä aikakauden suulliseen ja kirjoitettuun runouteen.
 Artikkelissa tarkastelen runon lajiin, poetiikkaan ja tekstien välisiin suhteisiin liittyviä kysymyksiä 1600-luvun runoutta hallinneen imitaation käsitteen valossa. Varhaisen uuden ajan kirjallisuudessa imitaatio oli luonteeltaan monimuotoista ja dynaamista ja kannusti tunnetun aineksen ja tuttujen muotojen soveltamiseen ja muokkaamiseen. Näin jäljittelevä poetiikka myös edisti kansankielisen kirjallisuuden kehittymistä.
 Tulkitsen teosta kristillisenä eepoksena, joka jäljittelyn tekniikoista nojaa etenkin parafraasiin. Pääasialliseksi parafraasin kohteeksi osoittautuu Mikael Agricolan laatima yhteensovitus neljän evankeliumin kärsimyshistoriasta (1549). Tarkastelun kohteena ovat lisäksi runon eeppiseen kerrontaan yhdistyvät opettavat kommentit, laajennukset ja lisäykset. Artikkeli osoittaa, kuinka raamatullinen epiikka avautuu Salamniuksen runossa kohti hartauskirjallisuutta.

Vernakulaarin monta tasoa

“…Se kuvaa Jeesuksen syntymän ja elämänkulun keskeiset vaiheet ja opastaa hartauskirjalliseen tapaan lukijaa ristinkärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen oikeaoppiseen tarkasteluun. (Bastman 2019. ) Pohjanmaalla syntyneen, Inkerissä apupappina toimineen Salamniuksen (1640-1690) runoelma asettuu suhteeseen niin paikallisen suullisen tradition kuin kirjallisen kosmopoliittisen tradition kanssa.…”

“…Ilo-Laululla on myös suora kytkös kirjallistumisen varhaisemman vaiheen teoksiin. Sisällön ja rakenteen osalta runo pohjaa Mikael Agricolan evankeliumipohjaiseen kärsimyshistoriaan Se meiden herran Jesusen Christusen pina, ylesnousemus ia taiuaisen astumus (1549), joka sisältyi hieman toimitettuna myös 1600-luvun Manuale-käsikirjoihin (Bastman 2019;Laine 1997, 51, 141).…”

“…Lajipiirteiltään runo muistuttaa eniten raamatullista epiikkaa, joka kuului suosituimpiin runon lajeihin 1500-ja 1600-luvun eurooppalaisessa kirjallisuudessa (ks. Bastman 2019).…”