Haastattelu aineistonkeruun metodina sosiolingvistiikassa

Abstract

Haastattelu aineistonkeruun metodina sosiolingvistiikassa (15.2.2019)Mikä?Sosiolingvistinen haastattelu tarkoittaa väljästi tulkittuna mitä tahansa keruutapaa, jossa tallennetaan puheaineistoa kasvokkaistilanteessa sosiolingvistisen tutkimuksen tarpeisiin.Tarkoituksena on yleensä saada analysoitavaksi informanteilta runsaasti ns. vapaamuotoista puhetta. Toisinaan käsitteellä viitataan vielä nykyäänkin William Labovin kehittämään keruuproseduuriin, jossa puhetta pyritään keräämään useasta eri kontekstuaalisesta tyylistä, toisinaan tästä edelleen kehiteltyä keruutapaa tai esimerkiksi tapaa, jossa puheen annetaan virrata hyvin vapaasti. Katso myös: Luku xx: Sosiolingvistiikka Luku xx: Kielten dokumentointi ja kieliopin kuvaus Luku xx: Kysely Luku xx: Lingvistinen etnografia toimintayhteisöissä Luku xx: Korpusaineistot TaustoitusSosiolingvistisessä variaationtutkimuksessa ja ylipäätään sosiolingvistiikassa käytetään useita aineistonkeruumenetelmiä, esimerkiksi haastatteluja, kirjallisia kyselyjä, kenttätutkimuksen yhteydessä tehtäviä kyselyjä, nopeita anonyymejä keruita ja osallistuvaa havainnointia (ks. esim. Milroy & Gordon 2003, 52-71; sosiolingvistiikka, lingvistinen etnografia, kielten dokumentointi ja kieliopin kuvaus tässä kirjassa). Se, mikä on hyvää aineistoa ja miten sitä pitäisi hankkia, riippuu täysin tutkimuksen tavoitteista ja tutkimuskysymyksistä (Milroy & Gordon 2003, 49).Edellä mainituista menetelmistä haastattelu on perinteinen tapa kerätä puheaineistoa sosiolingvistiikan lisäksi myös dialektologiassa. Sitä sovelletaan myös useilla muilla kielentutkimuksen aloilla ja yleisemminkin eri tieteenaloilla, erityisesti ihmistieteissä.Haastattelun on arveltu olevan jopa käytetyin tiedonhankkimisen menetelmä yhteiskuntaelämän eri alueilla (Tiittula & Ruusuvuori 2009, 9).

Vapaasti tuotettu puhe tutkimuksen kohteena

“…) Kurki ja Mustajoki (2019) nostavat keskiöön puhutun kielen ja variaationtutkimuksen fennistisessä kielentutkimuksessa. Jo 1800-luvun lopusta lähtien suomalaisessa murteentutkimuksessa on kerätty puhuttuja aineistoja haastattelumenetelmin (Kurki & Mustanoja 2020). He kuitenkin muistuttavat, että haastattelemalla on kerätty vuosikymmenten aikana hyvin monenlaisia murreaineistoja ja sanaa haastattelu on käytetty yleisnimityksenä, vaikka haastatteluiden sisältämässä keskustelupuheessa on voinut olla hyvin monitasoista variaatiota.…”

Helsinkiläis- ja tamperelaispuhujien äänenkorkeuden muutokset 1970-luvulta 2010-luvulle

“…esim. Kurki & Mustanoja, 2020). Yhteistä molemmille aineistoille on se, että haastattelut ovat noin tunnin mittaisia ja haastattelijoina toimineet nuoret naiset ovat haastatteluhetkellä olleet suomen kielen opiskelijoita.…”