Generic uses of the second person singular – how speakers deal with referential ambiguity and misunderstandings

Kluge, Bettina

doi:10.1075/prag.26.3.07klu

Cited by 22 publications

(10 citation statements)

References 39 publications

Supporting

Mentioning

Contrasting

Unclassified

Order By: Relevance

“…uno in Spanish, one in English, men in Dutch 3 ). The generic 2 nd person singular form, especially in its self-referring use, has in various languages given rise to claims concerning a supposed origin in sports interviews or speech of sportsmen (Bennis et al 2004: 28-29 call it typical for voetbal-Nederlands 'soccer Dutch', see Kluge 2016 this volume for further examples from sportsmen andwomen).…”

Section: You Me Everybody! (The Blues Brothers): On the Generic 2 Nmentioning

confidence: 99%

Register, genre and referential ambiguity of personal pronouns

Cock¹

2022

PRAG

View full text Add to dashboard Cite

This paper argues for revisiting the traditional adscription of ambiguous readings of personal pronouns, such as hearer-dominantweor genericyou, pluralis maiestatis and pluralis modestiae to specific genres and/or registers. Indeed, in many languages these phenomena are considered typical for a certain genre, register or discourse context. In this paper, I will argue, on the basis of quantitative data and a qualitative analysis of examples taken from different genres (including purposefully creative language use in fiction), that a more accurate account may be formulated in terms of (inter)subjective effect, viz. the attention to the (inter)locutor (among others Benveniste 1966), as a more suitable explanation for the variation of these phenomena attested in corpora.The hearer-oriented uses ofwe, for instance, are considered typical for relationships characterized by power asymmetries such as teacher-student, doctor-patient (Haverkate 1984: 87; Brown & Levinson 1987), whereas generic and speaker-referringyouhave been considered a feature of (informal) oral language than written discourse (Hidalgo Navarro 1996). Recent corpus-based analyses including quantitative and qualitative analyses, however, call for a more nuanced view (De Cock 2011 on Spanish and English; Tarenskeen 2010 on Dutch). We may, for example, find hearer-oriented or even hearer-dominant 1stperson plural forms (Have we taken our medicine?) in contexts where no power- relationship can be defined, e.g. among couples.It will be shown that these uses have different intersubjective effects, however. Their distribution is in line with overall differences as to intersubjectivity according to register and genre, beyond referential ambiguity. The concept of (inter)subjectivity then allows for a more comprehensive analysis of these phenomena and their occurrence in specific registers and genres, addressing the way in which the (inter)locutor is taken into account in each genre.

show abstract

Section: You Me Everybody! (The Blues Brothers): On the Generic 2 Nmentioning

confidence: 99%

Register, genre and referential ambiguity of personal pronouns

Cock¹

2022

PRAG

View full text Add to dashboard Cite

show abstract

“…Tämäntyyppistä persoonamuotojen käyttöä, jossa viittauksen kohteena ei ole ainoastaan yksi, tietty yksilö tai ryhmä yksilöitä, on dokumentoitu ja tutkittu useissa eri kielissä. Kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella erityisen yleinen tällainen tapa käyttää persoonamuotoja on yksikön 2. persoonan kohdalla, josta havaintoja ja tutkimusta on tehty ainakin englannin (Kitagawa & Lehrer 1990;Kamio 2001), espanjan (Flores-Ferrán 2009), hollannin (de Hoop & Tarenskeen 2015), mandariinikiinan (Biq 1991), ranskan (Williams & van Compernolle 2009), saksan (Bredel 2002;Kluge 2016;Auer & Stukenbrock 2018), (suomen)ruotsin (Fremer 1999(Fremer , 2000 ja tans-kan osalta Nielsen, Fosgerau & Jensen 2009;Jensen & Gregersen 2016). Myös suomen kielestä on tunnistettu vastaava ilmiö (esim.…”

Section: Yksikön 2 Persoona Avoimissa Persoonaviittauksissaunclassified

“…Avoimen yksikön 2. persoonan viittauksen sisältäviin vuoroihin tuotetut responssit päinvastoin osoittavat, että vuorovaikutuksen osanottajat näyttävät erittäin sujuvasti ymmärtävän, milloin yksikön 2. persoonaa käytetään havainnollistamaan ja rakentamaan yhteistä kokemusta (ks. myös Kluge 2016). Myös esimerkissä 8 avoimen yksikön 2. persoonan vuoron vastaanottaja Niina ymmärtää, että kyse on tietynlaisen kokemuksen kuvailusta ja siihen liittyvästä kannanotosta, ja hän tuottaakin vastakannanoton se on varmaan hyvää (r. 36).…”

Section: Yksikön 2 Persoona Ja Avoin Tulkintaunclassified

See 1 more Smart Citation

<i>Sinä</i>, konteksti ja monitulkintaisuus

Suomalainen

2018

Virittäjä

View full text Add to dashboard Cite

Artikkeli käsittelee yksikön 2. persoonan viittauksia suomenkielisissä arkikeskusteluissa. Aihetta lähestytään tarkastelemalla rinnakkain deiktisesti spesifejä, yhteen tiettyyn vastaanottajaan viittaavia yksikön 2. persoonan muotoja ja yksikön 2. persoonan viittaussuhteiltaan avoimia esiintymiä, joissa yksikön 2. persoona ei viittaa ainoastaan yhteen vastaanottajaan vaan laajemmin. Artikkelin tavoitteena on kuvata yksikön 2. persoonan käytön variaatiota viittaussuhteiden näkökulmasta, tarkastella, kuinka viittaussuhteet rakentuvat osana vuorovaikutuksessa meneillään olevaa toimintaa, ja hahmotella yksikön 2. persoonan avointen viittausten erityispiirteitä suhteessa deiktisesti spesifeihin viittauksiin. Tutkimuksen näkökulma on vuorovaikutuslingvistinen, mutta siinä hyödynnetään myös kognitiivisen kieliopin käsitteistöä. Aineisto koostuu 11,5 tunnista videoituja kahden- ja monenkeskisiä kasvokkaiskeskusteluja. Analyysia varten kerätty aineistokokoelma kattaa 1 035 puheenvuoroa, jotka sisältävät yhden tai useamman yksikön 2. persoonan esiintymän. Analyysissa on käytetty keskustelunanalyyttistä menetelmää. Yksikön 2. persoonan deiktisesti spesifit viittaukset ovat aineistossa huomattavasti yksikön 2. persoonan avoimia viittauksia yleisempiä. Deiktisesti spesifit viittaukset esiintyvät tavallisimmin vakiintuneen vierusparin muodostavissa keskustelun toiminnoissa, kuten kysymyksissä ja pyynnöissä, sekä kuvailevissa tai kantaa ottavissa vuoroissa, jotka kohdistuvat tiettyyn osanottajaan tai tämän toimintaan. Avoimet viittaukset puolestaan ovat tyypillisiä kerrontasekvensseissä, joissa jaetaan kokemuksia, arvioidaan asioita ja asiaintiloja sekä kuvataan hypoteettisia tilanteita. Avoin viittaus sijoittuu useimmiten sellaiseen kohtaan kerrontajaksoa, jossa havainnollistetaan jotakin aiemmin esillä ollutta ja annetaan siitä esimerkki. Artikkelissa osoitetaan, että siinä missä deiktisesti spesifit yksikön 2. persoonan viittaukset yksilöivät yhden tietyn osanottajan, avoimet yksikön 2. persoonan viittaukset viittaavat yksittäisten tarkoitteiden sijaan pikemminkin kokemuksiin taikka tietyssä tilanteessa tapahtuneeseen tai mahdolliseen toimintaan. Tulokset osoittavat, että persoonaviittaus on aina osa laajempaa keskustelussa tapahtuvaa toimintaa ja tällaisena se jäsentää myös puhetilannetta ja sen osallistumiskehikkoa. Yksikön 2. persoonan deiktisesti spesifit viittaukset siirtävät useimmiten vuoron yhdeltä puhujalta toiselle, kun taas yksikön 2. persoonan avoimella viittauksella voidaan nostaa tietty kokemus yhteisen tarkastelun kohteeksi ja tarjota sitä muille osanottajille tunnistettavaksi ja mahdollisesti myös samastuttavaksi. Sinä ‘you’, context, and ambiguity: Second-person singular reference in everyday Finnish conversation This article examines the second-person singular reference in everyday Finnish conversation. Second-person singular forms are primarily used to refer to the addressee, but they can also be employed to create open reference, so that they do not refer exclusively to the addressee, but rather are more generic in their sphere of reference. The aim of the article is to describe the variation in the usage of second-person singular forms in Finnish conversations from the point of view of reference, and to analyse the special characteristics of open second-person singular reference forms in contrast to deictically specific ones. The study adopts the framework of interactional linguistics, supplemented by cognitive grammar. The data employed in the study consists of approximately 11.5 hours of video recordings of everyday face-to-face conversation in Finnish. In the data, deictically specific second-person singular forms are the most frequent. They occur in the first turns of adjacency pairs like questions or requests, as well as in such turns that describe or evaluate the addressee or her actions. Open second-person singular forms are less frequent, but they are typical in sequences that involve evaluation, accounts of personal experience, and the description of hypothetical states of affairs. In such sequences, the open second-person singular is frequently used to exemplify concrete action in a specific situation. The article shows that while deictically specific second-person singular forms refer to a particular individual, open secondperson singular forms refer to a specific state of affairs on a general level or identify a certain experience. The results of the study highlight the fact that creating personal reference is always part of a wider sequential action and can be used to modify the participation framework of the speech situation. Deictically specific second-person singular reference forms are typically used for selecting a particular party to produce the next turn, whereas the second-person singular with open reference is often employed in the course of interaction to establish beliefs and experiences that are construed as mutual and potentially shared.

show abstract

“…Person im Deutschen und im Französischen sind gleichfalls belegt (siehe u.a. Kluge 2016). Da jedoch die Pronomina auch besonders häufig in einer deiktischen Lesart vorkommen, wurden sie aus praktischen Zwecken aus dieser Studie ausgeschlossen.…”

unclassified

Generisch, Unpersönlich, Indefinit? Die Pronomina man, on, one und generisches you im politischen Diskurs

Truan¹

2018

Diskursive Verfestigungen

View full text Add to dashboard Cite

Generisch, unpersönlich, indefinit? Die Pronomina man, on, one und generisches you im politischen Diskurs "Wer ist denn man?" (Mais qui est on ?) -so beginnt Viollets Beitrag (1988: 67) über den Referenzbezug des französischen Pronomens on. Trotz sprachspezifischer Merkmale haben seine "Äquivalente" im Deutschen (man) sowie im Englischen (one) eine ähnliche Sonderstellung (Zifonun 2000: 232), die vielleicht auch erklären kann, warum diese Pronomina aus pragmatisch-diskursiver Perspektive immer noch ungenügend untersucht worden sind. Gerade der sonderbare referenzielle Bezug dieser Pronomina, die mit einer ganzen Reihe von Eigenschaften versehen werden können (generisch, unspezifisch, indefinit, unpersönlich, u.a.), macht sie für politische Sprecher/innen zu interessanten Markierern, da durch ihre Verwendung häufig nicht klar wird, wer tatsächlich gemeint ist. Genau diese referenzielle Instabilität ist Thema des vorliegenden Beitrags. Dabei wird der empirische Fokus auf Parlamentsdebatten in Deutschland, Großbritannien und Frankreich gelegt. Indem der Gebrauch der Pronomina man, on, one und generisches you systematisch verglichen wird, werden sowohl gemeinsame Funktionen der Pronomina über Nationalgrenzen hinaus, als auch Unterschiede, die mit dem Sprachsystem oder mit der politischen Kultur zusammenhängen, vor Augen geführt. Aus einer sprachvergleichenden Perspektive ist es in erster Linie wichtig, morpho-syntaktische und semantische Aspekte der Pronomina man, on, one und generisches you kurz darzustellen. Darauffolgend wird auf Referenzkonstruktionen in Parlamentsdebatten eingegangen: Das Genre parlamentarischer Debatten bestimmt die potenziellen Referenten der Pronomina. Zunächst werden quanti tativ gewonnene empirische Ergebnisse der Korpusuntersuchung präsentiert. Anschließend werden die Daten mit einem qualitativen Blick betrachtet. Eine Typologie der möglichen referenziellen Funktionen der Pronomina man, on und one und generisches you im politischen Diskurs stellt die Grundlage für die qualitative Untersuchung von drei Hauptwerten: der allgemeine Personenbezug, der selbstreferenzielle Erfahrungsbezug und der Bezug auf andere. Rückblickend werden die in der Forschung erwähnten Aspekte von man, on und one und generisches you anhand des spezialisierten Korpus von Parlamentsdebatten neu bewertet: Inwiefern sind man, on und one generisch, unpersönlich, indefinit? 1 Aufgrund einer teilweise fehlerhaften Tokenisation wurden die Akkusativ-und Dativformen von man, nämlich einen und einem, aus dieser Studie ausgeschlossen. Diese Entscheidung dient auch der Vergleichbarkeit der Daten. 2 Eine "partikuläre Verwendung" von man im Sinne von irgendjemand, irgendwelche Leute ist auch möglich (Zifonun 2000: 237); sie ist aber im Korpus nicht belegt. Diese Ergebnisse Unauthenticated Download Date | 5/24/18 5:09 PM

show abstract

Generic uses of the second person singular – how speakers deal with referential ambiguity and misunderstandings

Cited by 22 publications

References 39 publications

Register, genre and referential ambiguity of personal pronouns

Register, genre and referential ambiguity of personal pronouns

<i>Sinä</i>, konteksti ja monitulkintaisuus

Generisch, Unpersönlich, Indefinit? Die Pronomina man, on, one und generisches you im politischen Diskurs

Contact Info

Product

Resources

About