Ecosocialization – an Ecological Turn in the Process of Socialization

Keto, Sami; Foster, Raisa

doi:10.1080/09620214.2020.1854826

Cited by 23 publications

(48 citation statements)

References 63 publications

(66 reference statements)

Supporting

Mentioning

Contrasting

Unclassified

Order By: Relevance

“…Belongingness has been extensively studied over the last thirty years in dance (Parviainen 1998;Hast 2019). However, we want to extend the notion of belongingness from social relations to include the ecological sphere too (see also Foster, Salonen, and Keto 2019;Keto and Foster 2020). Concretely, we humans belong to the world by breathing the air that only exists on this Earth.…”

Section: Practicing Co-creationmentioning

confidence: 99%

EcoJustice Approach to Dance Education

Foster

Turkki

2021

Journal of Dance Education

Self Cite

View full text Add to dashboard Cite

Heatwaves, extinct species, and broadly polluted areas worldwide are apparent signs of the humancaused ecological crises. Scholars agree that a collective ecological change is needed to save the Earth. Thus, we must critically reflect how we, as dance educators, are dependent on how dance is defined, and how its educational aims and practices are justified in the era of ecocrisis. In this article, we suggest an EcoJustice approach to dance education. This theoretical study is based on the EcoJustice education framework but draws from our practices as dance educators and the directors of community dance projects. In this article, we open up a discussion on the ways that the processes of dance education can lead to an ecosocially informed paradigm shift. We will suggest three aspects considering the three aspects of an EcoJustice approach to dance education: 1) celebrating diversity, 2) recognizing the lived body, and 3) practicing co-creation.

show abstract

Section: Practicing Co-creationmentioning

confidence: 99%

EcoJustice Approach to Dance Education

Foster

Turkki

2021

Journal of Dance Education

Self Cite

View full text Add to dashboard Cite

show abstract

“…Tarkastelumme lähtökohtana on ihmiskeskeisen kasvatusajattelun kritiikki, jota on harjoitettu aiemmin muun muassa posthumanistisessa kehyksessä (Pedersen 2010;. Myös kasvatuksen sosialisaatio-ja individuaatiotehtävät on jo aiemmin määritelty ihmiskeskeisyyden ylittävästä näkökulmasta, jolloin on puhuttu ekososialisaatiosta (Keto & Foster 2021) ja ekoindividuaatiosta (Pulkki 2021). Näiden käsitteiden kautta voidaan kuvata ihmisenä kasvua monilajisessa kasvu-ja sosialisaatioympäristössä, jossa ihmisen ja muun luonnon välinen raja ylittyy.…”

Section: Johdantounclassified

Ekososiaalinen kasvatus

Keto

Foster

Pulkki

et al. 2022

Self Cite

View full text Add to dashboard Cite

Muotoilemme tässä artikkelissa teoreettisia lähtökohtia, periaatteita ja tavoitteita ekososiaaliselle kasvatukselle. Ekososiaalisen kasvatuksen teoretisointi antroposeenin ajan kontekstissa ei ole yksiselitteistä, sillä antroposeeni käsitteenä näyttäytyy ristiriitaisena. Ihmisen olisi kyettävä näkemään kirkkaasti oman toimintansa vaikutukset ympärillään olevaan maailmaan mutta samaan aikaan ja yhtä kirkkaasti myös muun elämän olemassaolon oikeutus ja toimijuus. Antroposeenin ajan voikin katsoa luoneen tarvetta ihmisen ja muun elämän välisen vuorovaikutuksen tarkemmalle ymmärtämiselle, ja siksi tarkastelumme keskiössä on monilajinen näkökulma. Lähtökohtanamme on ekososiaalinen ajattelu eli maailmantulkinta, joka korostaa ekologisen ja sosiaalisen todellisuuden olemuksellista yhteenkietoutuneisuutta. Perustamme ekososiaalisen kasvatuksen luonnoksemme erityisesti ekososialisaatio- ja ekoindividuaatioprosessien tunnistamiselle ja näitä kuvaavien teorioiden yhdistämiselle. Näiden kautta muotoilemme viisi teesiä määrittelemään ekososiaalisen kasvatuksen tavoitteita. Ekososiaalinen kasvatus on luonteeltaan ihmisen kokonaisvaltaista maailmassa olemista uudistavaa. Kognitiivisten tavoitteiden lisäksi muun muassa aistisuudella ja empatialla on merkittävä rooli ihmisenä kasvussa. Lopuksi esitämme, miten ekososiaalinen kasvatus voisi tukea monilajisen näkökulman juurruttamista kasvatuksen käytäntöihin.

show abstract

“…Sosialisaation perusongelmana on ollut ihmiskeskeisyys. Uusi ekososialisaation käsite (Keto & Foster 2021) on hyvä esimerkki tieteessä ja muuallakin käynnissä olevasta ekologisesta käänteestä, jonka myötä ihmisen asema maapallon suvereenina valtiaana asettuu kyseenalaiseksi. Ekologisen käänteen myötä ihmisen tarkasteluun tulevat ekososiaaliset suhteet muihin eliöihin ja ekosysteemeihin sekä ihmisen riippuvuus elämää kannattelevien järjestelmien elinvoimaisuudesta ja terveydestä.…”

Section: Individuaation Ja Sosialisaation Sijoittaminen Monilajisen Maailman Kontekstiinunclassified

“…Ekososiaalisaatio on sosialisaatiolle rinnakkainen käsite, jonka mukaan ihminen oppii ihmisten maailman tapojen lisäksi monilajisen maailman tavoille ihminen-ekosysteemi-interaktioissa. (Keto & Foster 2021. ) Eko-etuliite ekoindividuaation ja ekososialisaation käsitteisiin tulee ekologiatieteestä, joka tutkii eliöiden ja näiden ympäristöjen vuorovaikutteisia suhteita ja keskinäisriippuvuuksia (esim.…”

Section: Individuaation Ja Sosialisaation Sijoittaminen Monilajisen Maailman Kontekstiinunclassified

See 1 more Smart Citation

Ajatuksia ekoindividuaation kasvatusfilosofiasta

Pulkki

2021

Sospedaik

View full text Add to dashboard Cite

Tässä artikkelissa muotoilen ekoindividuaation ajatusta. Sosialisaation tavoin individuaatio, eli ihmisen ainutlaatuiseksi yksilöksi ja persoonaksi kehittyminen, kuuluu kasvatuksen perustehtäviin. Individuaation ongelmana on individualistinen, kilpailuun, omistamiseen ja hallintaan suuntautunut välineellinen orientaatio. Ihminen ymmärretään ihmiskeskeisesti sekä ihmisen ja luonnon irrallisuuden oletuksen valossa. Muusta luonnosta erillinen ja sen yläpuolella oleva ihminen on ottanut oikeudekseen luonnon pidäkkeettömän käytön ilman velvoituksen tunteita muita eliöitä kohtaan. Yksilöksi kehittyminen, individuaatio, tapahtuu ekologisesti ongelmallisissa puitteissa ja ongelmallisten subjektikäsitysten kehyksessä. Jotta ekokriiseihin voidaan löytää ratkaisuja, onkin kasvatusta ajateltava ekoindividuaatioprosessina, jonka kautta ihminen nivoutuu yksilöllisenä oliona ekosysteemien toiminnalliseksi ja elämää ylläpitäväksi osaksi. Tarkastelen ekoindividuaatiota monilajisissa yhteyksissä systeemisen psykologian, ekopsykologian, ekofenomenologian ja syväekologian valossa. Kahden erillisen eliön ja ympäristön oletuksen sijaan ekoindividuaatio lähtee yhden eliö–ympäristö-systeemin lähtökohdasta. Käsitys oikeudesta kaikkiin luonnon resursseihin (oikeutuksentunto) voi laantua, kun näemme ihmisyksilön olevan lähtökohtaisesti osa ympäristöjä ja keskinäisriippuvaisessa suhteessa näihin. Ekologisen minuuden ajatuksen ja asubjektiivisen kokemuksen avulla tarkastelen sitä, miten ihmisestä voisi kehittyä maapallon elonyhteisön yhteistyökykyinen jäsen eikä tätä vastaan taisteleva individualistinen yksilö.

show abstract

Ecosocialization – an Ecological Turn in the Process of Socialization

Cited by 23 publications

References 63 publications

EcoJustice Approach to Dance Education

EcoJustice Approach to Dance Education

Ekososiaalinen kasvatus

Ajatuksia ekoindividuaation kasvatusfilosofiasta

Contact Info

Product

Resources

About