Ajatuksia ekoindividuaation kasvatusfilosofiasta

Abstract

Tässä artikkelissa muotoilen ekoindividuaation ajatusta. Sosialisaation tavoin individuaatio, eli ihmisen ainutlaatuiseksi yksilöksi ja persoonaksi kehittyminen, kuuluu kasvatuksen perustehtäviin. Individuaation ongelmana on individualistinen, kilpailuun, omistamiseen ja hallintaan suuntautunut välineellinen orientaatio. Ihminen ymmärretään ihmiskeskeisesti sekä ihmisen ja luonnon irrallisuuden oletuksen valossa. Muusta luonnosta erillinen ja sen yläpuolella oleva ihminen on ottanut oikeudekseen luonnon pidäkkeettömän käytön ilman velvoituksen tunteita muita eliöitä kohtaan. Yksilöksi kehittyminen, individuaatio, tapahtuu ekologisesti ongelmallisissa puitteissa ja ongelmallisten subjektikäsitysten kehyksessä. Jotta ekokriiseihin voidaan löytää ratkaisuja, onkin kasvatusta ajateltava ekoindividuaatioprosessina, jonka kautta ihminen nivoutuu yksilöllisenä oliona ekosysteemien toiminnalliseksi ja elämää ylläpitäväksi osaksi. Tarkastelen ekoindividuaatiota monilajisissa yhteyksissä systeemisen psykologian, ekopsykologian, ekofenomenologian ja syväekologian valossa. Kahden erillisen eliön ja ympäristön oletuksen sijaan ekoindividuaatio lähtee yhden eliö–ympäristö-systeemin lähtökohdasta. Käsitys oikeudesta kaikkiin luonnon resursseihin (oikeutuksentunto) voi laantua, kun näemme ihmisyksilön olevan lähtökohtaisesti osa ympäristöjä ja keskinäisriippuvaisessa suhteessa näihin. Ekologisen minuuden ajatuksen ja asubjektiivisen kokemuksen avulla tarkastelen sitä, miten ihmisestä voisi kehittyä maapallon elonyhteisön yhteistyökykyinen jäsen eikä tätä vastaan taisteleva individualistinen yksilö.

Planetaarinen sivistys

“…Kolmanneksi Jani Pulkki on rakentanut teoriaa ekososiaalisesta kasvatuksesta, jota kestävän yhteiskunnan rakentaminen edellyttää. Tutkimuksissaan Pulkki on muun muassa muotoillut ekoindividuaation käsitettä (Pulkki 2021), määritellyt ekososiaalista minuutta ja sen mukaista ajattelutapaa (Pulkki, Varpanen & Mullen 2021) sekä luonnostellut ekoterveyskasvatusta (Pulkki, Pulkki & Vadén 2019). Pulkin keskeisenä väitteenä on, että länsimainen elämäntapa ja siihen kytkeytyvä luonnon elinvoiman heikentyminen ovat yhteydessä ihmisen subjektiviteettiin, johon kuuluvat muun muassa käsitykset luonnosta, ihmisen paikasta luonnossa ja ihmisen oikeuksista luonnonvaroihin.…”

Ekososiaalinen kasvatus

“…Tarkastelumme lähtökohtana on ihmiskeskeisen kasvatusajattelun kritiikki, jota on harjoitettu aiemmin muun muassa posthumanistisessa kehyksessä (Pedersen 2010;. Myös kasvatuksen sosialisaatio-ja individuaatiotehtävät on jo aiemmin määritelty ihmiskeskeisyyden ylittävästä näkökulmasta, jolloin on puhuttu ekososialisaatiosta (Keto & Foster 2021) ja ekoindividuaatiosta (Pulkki 2021). Näiden käsitteiden kautta voidaan kuvata ihmisenä kasvua monilajisessa kasvu-ja sosialisaatioympäristössä, jossa ihmisen ja muun luonnon välinen raja ylittyy.…”

“…2015;myös Foster 2017). Ekososiaalinen oikeudenmukaisuuskasvatus ammentaa ekofeministisestä ajattelusta, jonka mukaan luontoja nainen-käsitteiden taustalla vaikuttaa sama hallinnan logiikka (logic of domination, Warren 1990;myös Plumwood 1993;Pulkki 2021). Nainen-mies-, kulttuuri-luonto-ja ihminen-eläin-kahtiajaottelut ja nimenomaan niiden hierarkkinen käsittäminen aiheuttaa ilmastonmuutoksen, luontokadon, seksismin ja rasismin kaltaisia ongelmia (Martusewicz ym.…”

“…Sosialisaatiotehtävän lisäksi on tunnistettava ekososiaalisen kasvatuksen individuaatiotehtävä (Pulkki 2021). Individuaatio kuvaa ihmisyksilön ainutkertaista olemista ja ihmisen itsetietoisuuden kehityksen prosessia.…”

“…Vastuullisen itseyden kehittyminen voidaan nähdä kasvuna, johon sisältyy ekologisiin ja monilajisiin yhteyksiin kytkeytyvää yksilöllistymiskehitystä (Pulkki 2021). Vaikka individuaatiolla viitataan usein psyykkiseen prosessiin, jonka myötä lapsi kehittyy symbioottisesta tilasta itsetietoiseksi yksilöksi (Mahler ym.…”