COVID-19 Pandemic and Helsinki University Hospital Personnel Psychological Well-Being: Six-Month Follow-Up Results

Abstract

The COVID-19 pandemic has caused an unequally distributed extra workload to hospital personnel and first reports have indicated that especially front-line health care personnel are psychologically challenged. A majority of the Finnish COVID-19 patients are cared for in the Helsinki University Hospital district. The psychological distress of the Helsinki University Hospital personnel has been followed via an electronic survey monthly since June 2020. We report six-month follow-up results of a prospective 18-month cohort study. Individual variation explained much more of the total variance in psychological distress (68.5%, 95% CI 65.2–71.9%) and negative changes in sleep (75.6%, 95% CI 72.2–79.2%) than the study survey wave (1.6%, CI 0.5–5.5%; and 0.3%, CI 0.1–1.2%). Regional COVID-19 incidence rates correlated with the personnel’s psychological distress. In adjusted multilevel generalized linear multiple regression models, potentially traumatic COVID-19 pandemic-related events (OR 6.54, 95% CI 5.00–8.56) and front-line COVID-19 work (OR 1.81, 95% CI 1.37–2.39) was associated with personnel psychological distress but age and gender was not. While vaccinations have been initiated, creating hope, continuous follow-up and psychosocial support is still needed for all hospital personnel.

Covid-19-pandemian alkuvaihe ja Husin henkilöstön psyykkinen kuormitus

“…Terveydenhuollon kantokyky ja eräiden erityisammattiryhmien, kuten tehohoitoa osaavan hoitohenkilöstön riittävyys ovat nousseet toistuvasti huolenaiheena esiin COVID-19-pandemian pitkittyessä myös Suomessa. Tarkastelimme yliopistosairaalan henkilöstön psyykkistä kuormitusta suhteessa työnkuvan muutoksiin sekä koettua tuen tarvetta ja saatua tukea (15,16). Työnkuvan muutokset olivat erittäin yleisiä pandemian alkuvaiheessa.…”

“…Saman aineiston kuuden kuukauden seuranta korosti yksilöllisten tekijöiden merkitystä pidempiaikaisen kuormituksen yhteydessä (16), myös pandemian toinen aalto liittyi lisääntyneeseen kuormitukseen ja uniongelmiin. Mahdollisia yksilöllisiä tekijöitä ovat esimerkiksi aiempi psyykkinen oireilu, oma muu terveydentila, muu elämäntilannekuormitus, sekä hyvinvointia suojaavien tekijöiden, kuten sosiaalisen tuen puuttuminen ja resilienssi eli psyykkinen "kimmoisuus", kyky adaptoitua muuttuvaan tilanteeseen.…”

“…Hoitohenkilökunnasta valtaosa on naisia, kuten tämän tutkimuksen osallistujistakin. Tässä aineistossa erityisesti ensilinjan hoitohenkilöstö oli kuormittunutta alkuvaiheessa eikä iällä tai sukupuolella ollut vaikutusta asiaan (15) ja ensilinjan henkilöstön kuormitus pysyi korkeana muuhun henkilöstöön verrattuna kuuden kuukauden ajan (16). Pirkanmaalla merkittävää terveydenhuollon lisäkuormitusta ahdistuneisuutena ei ole raportoitu 2020 (32), mutta vastaava traumaattisten kokemusten merkitys tuli esiin norjalaistutkimuksessa terveydenhuoltohenkilöstöä koskien (33).…”

“…Tämän tutkimuksen aineiston myöhempi seuranta osoitti, että ajan kuluessa yksilöllisten tekijöiden merkitys ja myös alueen yleinen raportoitu COVID-19-esiintyvyys vaikuttavat kuormituskokemuksiin sekä yliopistosairaalan henki löstöllä että esiintyvyyden muuttuessa kuormitukseen väestössä yleisesti (16). Koettu henkilöstön psyykkinen kuormitus COVID -19 -pandemiaaikana ei kaikissa tutkimuksissa ole liittynyt CO-VID-19-pandemiatyöhön.…”

“…Tutkimus toteutetaan toistuvien sähköpostitse lähetettävien kyselyjen kautta. Kohorttitutkimus seuraa, onko pandemian aikana ja sen jälkeen ensilinjassa COVID-19-potilaita hoitanut tai hoitoon osallistunut HUSin sairaalahenkilöstö muuta henkilöstöä kuormittuneempaa (15,16).…”