No abstract

No abstract

Tarkastelemme artikkelissa demokratiakasvatusta analysoimalla peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteita sekä yhteiskuntaopin oppimateriaaleja demokratiateoreettisen keskustelun näkökulmasta. Oletuksenamme on deliberatiivisten eli keskustelua ja harkintaa korostavien demokratian ihanteiden tarpeellisuus opetuksessa. Joitakin niiden piirteistä on kuitenkin teoriakeskustelussa voimakkaasti haastettu. Etenkin on arvosteltu konsensushakuisen argumentaation ylikorostumista sekä ristiriitojen ja tunteiden sivuuttamista. Sovellamme kritiikkiä suomalaiseen demokratiakasvatukseen analysoiden opetussuunnitelmia ja oppimateriaaleja, ja kysymme, osuuko kritiikki myös niiden demokratiakäsityksiin. Analyysimme osoittaa, että aineistossa vallitsee näkemys rakentavan keskustelun tärkeydestä demokratiakasvatuksessa. Poliittisen kommunikaation muotoja ei kuitenkaan supisteta vain rationaaliseen argumentaatioon. Arvoristiriidat ja yhteiskunnalliset jännitteet esitetään keskeisiksi poliittisiksi ilmiöiksi, joskin niiden merkitystä käsitellään pinnallisesti. Poliittisia tunteita ei sen sijaan mainita opetussuunnitelmissa lainkaan, ja oppikirjoissa tunteiden ja yhteiskunnallisten teemojen yhteyteen viitataan vain satunnaisesti. Lopuksi pohdimme demokratiakasvatuksen näkymiä havaintojen pohjalta.

No abstract

Filosofian oppiaineeseen on aina liitetty lupaus ajattelutaitojen ja itsereflektiivisen ajattelun harjaannuttamisesta. Myös kasvatuksen teoriassa kriittiselle itsereflektiolle on annettu suuri merkitys niin oppimisessa yleisesti kuin uskomusten ja tottumusten uudistumiseen vaikuttavassa kokemuksellisessa oppimisessa erityisesti. Perustelemme reflektiivisyyden tärkeyttä filosofianopetuksessa John Deweyn ja Jack Mezirowin näkemyksillä. Filosofian opettajille on ollut tarjolla vain vähän ainedidaktisia välineitä tukea opiskelijoiden ajattelun itsereflektiota. Analysoimme artikkelissa filosofianopetuksen kokeilua, jossa lukiolaisia ohjattiin ajattelutaitojen itsereflektioon käyttämällä filosofi Roger Sutcliffen kollegoineen kehittämää metakognitiivista mallia. Mallin soveltamista käytäntöön kokeiltiin filosofianopetuksessa yhden lukuvuoden ajan keräten aineistoa filosofian kahdelta pakolliselta opintojaksolta. Tarkastelemme lähestymistavasta kertyneitä kokemuksia ja lukiolaisten kuvaa filosofiasta reflektiivisenä oppiaineena. Kokeilu tuo esiin myös haasteita sekä mahdollisia jatkokysymyksiä ja kehittämistarpeita.