The findings show the importance of comprehensive patient education competence required of nurses giving education to families having children with chronic illnesses. This knowledge can be applied to promote nurses' professional training and to develop patient education.

BackgroundNurses have a crucial role in patient education of children with type 1 diabetes, but they often exhibit lack of knowledge of the patient education process. This study aimed to describe an educational program to enhance empowering patient education process for the blood glucose monitoring education of school-age children and nurses’ perceptions of using empowering techniques.MethodsAn empowering patient education process for the diabetes education of school-age children was developed. The researcher collected nurse’s perceptions of managing the educational program by semi-structured interviews. Ten nurses carried out the diabetes education, and 8 of them participated in the interview. Three nurses implemented the diabetes education twice and were interviewed twice. The data consisted of 11 descriptions of the blood glucose monitoring education. The interviewer analyzed the data deductively and inductively by content analysis.ResultsNurses described successful managing of the empowering patient education process. The need assessment consisted of using multiple methods and clarifying the capabilities and challenges of children and their parents. Planning manifested itself in adequate preparation and multiple objectives stated together with the family. Implementation comprised the relevant content, and the use of suitable teaching materials and methods. Evaluation was performed with various methods and documented accurately. Nurses also faced some challenges related to management and leadership, ambivalence with traditional and empowering patient education, and families’ overall situation.ConclusionAn example of developing evidence-based patient education program is presented, but besides education other factors supporting changes in work practices should be considered in further development.

”Nykyinen keski-ikäinen perhesukupolvi on sukupolvivastuiden osalta … varsin ongelmallisessa tilanteessa. Se elää usein kaukana vanhemmasta sukupolvesta, erilaisessa kulttuuris-sosiaalisessa maailmassa, ja joutuu tekemään ratkaisuja edelleen vallitsevan perhevastuiden ideaalimallin ja käytäntöä hallitsevan tosiasiamallin välillä.” (Marin 2005, 257) Tällaisessa paineisessa tilanteessa on keskeistä tutkia, millaisen puheen avulla keski-ikäiset rakentavat sukupolvivastuutaan eli miten puhutaan huolenpidosta omista vanhemmista. Nämä puheet määrittyvät historiallisessa kontekstissa ja vuorovaikutuksessa kulttuuristen näkemysten kanssa.

Rajanveto tuen ja ilkeilyn välillä on selvää, mutta millaista on piiloilkeily verkon keskustelupalstoilla? Kommenteille on ainakin ominaista, että ilkeily on epäsuoraa ja tulkinnanvaraista, eikä sitä osoiteta suoraan keskustelun aloittajalle.

Jokainen perheenjäsen vaikuttaa perheen ihmissuhteisiin ja niiden toimivuuteen lapsuudesta asti. Kaikilla perheenjäsenillä on vastavuoroinen vastuu perheen toiminnasta. Kaikkien vastuun periaate ei kuitenkaan ohita lapsen oikeutta tulla vanhempiensa suojelemaksi ja hoivaamaksi. Artikkeli käsittelee perheenjäsenten välisiä elinikäisiä vuorovaikutussuhteita ja mahdollisuuksia kehittää niitä.