The objective of this knowledge overview of the project “Service provision and access to services in Nordic rural areas – secure, trusted and for all ages” is to analyse how essential service needs for different types of societal groups and ruralities can be understood and defined, and how solutions to rural service provision challenges can be organised.

The article discusses the prospects of local wood waste resources as replacements for fossil fuel imports in the remote settlements of the Russian North from a viewpoint of a case study: the Arkhangelsk region and its outdated heating and fossil fuel delivery systems. Drawing on energy transition literature and expert interviews, the most influential factors are defined in geographic-infrastructural, institutional, financial, and behavioral contexts. In conclusion, the article determines that a key issue is that the constraints for alternative energy sources reinforce each other, while the actors working for them find themselves in an isolated position. This is especially true for the institutional and financial constraints. However, by examining the enabling factors it is possible to see how the bundle of constraints could also be undone together. Most efficient way for success would likely be helping municipalities and actors in the fields of biomass and energy production to form joint clusters and share resources.

The Russian renewable energy industry has not yet succeeded in breaking through into the domestic market despite its potential, particularly in remote Arctic settlements. This article examines broad issues that influence national policy-makers and provides an analysis of the type of objectives that are emphasized in Russian energy policies. It can be assumed that the priorities behind these objectives have a more stable status than more concrete plans to boost the use of renewables, since they often fail to materialize. In order to discover these priorities, I analyze several relevant policy-making documents with the help of public justification analysis, a method developed to examine public claims made in favor of a certain cause, and the commonly known values that the claimmakers refer to in order to convince others. This paper reveals that Russian energy policy documents tend to emphasize concrete, technical tasks over more abstract, holistic goals. In addition, industrial needs dominate all policies, even those related to socioeconomic or environmental issues. I conclude that the tendencies listed above may prevent fundamental structural change in the Russian energy industry, despite the potential of renewable energy, especially in the Arctic regions.

This report presents results based on in-depth field work in eight case studies of rural areas identified as having high access to services or as good examples in their national and regional context: Lolland, Suðuroy, Kinnula, Avannaata, Múlaþing, Herøy, Vimmerby and Geta. The aim of the field work has been to investigate service provision and validate the results of a research and policy review focusing on Nordic rural areas. The investigations presented in this report focus on the following questions: (1) Which services are considered essential, and how does that vary in rural areas across the Nordics? (2) How are services provided, what roles and responsibilities are involved in their provision? (3) Which challenges are encountered, and what solutions are being developed to solve challenges associated with access to essential services in Nordic rural areas?

H i l m a S a l o n e n Venäjän uusiutuvan energian politiikka ArktiksellaJärjestys on asioiden keinotekoinen tila, epäjärjestys taas luontainen; se on fysiikan laki. Tai kuten fyysikko Carlo Rovelli asian on ilmaissut: "It is entropy, not energy, that drives the world." [Maailmaa pitää käynnissä entropia eikä energia]. Väitöskirjani pohjalta esitän, että Venäjän energiapolitiikka -tässä esimerkkinä uusiutuvan energian ja arktisten alueiden kehityksen suhde -on enemmän alttiina tälle termodynamiikan toiselle laille (näin vertauskuvallisesti ilmaistuna) kuin mitä sen mahtipontisen ulosannin perusteella voisi kuvitella.Järjestelmät (väitöskirjani kielellä regiimit) vastustavat luonnostaan muutosta ja pyrkivät säilyttämään vallitsevan järjestyksen. Sekä Venäjän arktista että uusiutuvan energian politiikkaa yhdistää tietty keinotekoisuuden ja ylhäältä alaspäin sanelemisen tuntu. Maan arktisen politiikan diskurssi houkuttelee uskomaan tyhjään alueeseen, mihin ylhäältä päin ripotellaan esimerkiksi kausityöntekijöitä, infrastruktuuria, tavoitteita ja mistä haetaan pääkaupungin tarpeisiin arvokkaita raaka-aineita. Neuvostoliiton arktista kehitystä leimasi tunnetusti juuri tällainen ajattelu. Kaupunkeja rakennettiin yhden raaka-aineen louhimisen ympärille ja tarvittavat asukkaat, tarvikkeet ja (-50°C pakkasissa ensisijaisen tärkeä) polttoaine tuotiin etelästä pitkiä ja hankalia reittejä pitkin, esimerkiksi jokiteitse. Nykyään Koillisväylää myöten suunnitellaan laajaa rahtiliikennettä, ja tässä kuviossa ilmastonmuutos tai ikiroudan sulaminen on vain käytännön järjestely, jonka voi korjata uuden tavoiteohjelman avulla.Uusiutuvan energian politiikan merkittävämmiksi esteiksi on muodostunut sama keinotekoisuuden ja ylhäältä alaspäin määräämisen logiikka. Kiertelemätön totuus on se, että Venäjä on niin sisäpoliittisesti kuin ulkopoliittisestikin öljyn ja kaasun suurvalta. Fossiilista energiaa tuetaan valtion puolelta niin valtavilla summilla, että kilpailusta markkinoiden säännöillä ei juuri kannata edes puhua. Voimassa olevat, öljyn ja kaasun käyttöön liittyvät, esteet tukevat toinen toisiaan, kun taas uusiutuvan energian toimijat jäävät edelleen enimmäkseen yksin. Rahoitusta myönnetään herkemmin hankkeille, jotka kuulostavat "seuraavan sukupolven" teknologialta tilanteessa, missä ensimmäisenkään sukupolven teknologiaa ei vielä ole kattavasti tuotannossa. Energiansäästön tai kustannustehokkuuden näkökulmasta parhaat hankkeet