Yliluonnollista vai patologista

Abstract

Kummille ja selittämättömille kokemuksille esitetään monenlaisia tulkintoja; tämä artikkeli keskittyy yliluonnollisten tulkintojen ja kokemusten medikalisoinnin väliseen suhteeseen Suomen esiteollisessa kansanuskossa ja nykypäivän keskusteluissa. Taustaksi esitellään eurooppalaista hulluuden historiaa ja hulluuden yliluonnollisia ja naturalistisia selityksiä. 1600-luvulta lähtien lääketieteelliset selitykset ovat vähitellen syrjäyttäneet yliluonnolliset tulkinnat. Tämä artikkeli lähestyy rajaa mentaalisten ongelmien ja henkisen herkkyyden välillä epäselvänä ja kulttuurisesti rakentuneena. Suomen esiteollinen kansanusko pitää niin sanottujen näkijöiden kokemia yliluonnollisia olentoja todellisina. Arkistoaineistossa henkilöitä, jotka kokevat näiden olentojen läsnäoloa toistuvasti, voidaan pitää myös hulluina tai mielisairaina. Samalla kuitenkin korostetaan, että hullulla on yhteys yliluonnolliseen. Toisena tapauksena ovat suomalaiset näkemykset kummista kokemuksista internet-keskusteluissa ja kokijoiden tutkijoille lähettämissä kirjeissä. Nykyään yliluonnollisten tulkintojen perinne on menettänyt merkityksensä. Kokemukset, jotka ovat tieteellisen maailmankuvan vastaisia, liitetään yhä useammin mielenterveyden ongelmiin etenkin maallikoiden kirjoittamissa internet-kommenteissa. Ne, jotka ovat raportoineet kokeneensa henkiolentojen läsnäoloa, kertovat olevansa aisteiltaan erityisen herkkiä mutta mieleltään terveitä. Arkielämässään ne, joilla on ollut kummia tai yliluonnollisia kokemuksia, yleensä salaavat ne leimautumisen pelossa. Kummien kokemusten arviointi on kautta historian heijastanut vallitsevia arvoja, maailmankuvaa ja valtasuhteita. Nykyään etenkin arkikeskusteluissa stigmatisoidaan ja medikalisoidaan kokemuksia, joita pidetään kulttuurisesti sopimattomina.

“That Must Have Been Uncanny!” Experiences of Invisible Others in Contemporary Finland

“…They have pointed out a dialectic of belief and disbelief inherent in these processes of knowledge production, which has also been widely discussed by folklorists who have focused on the supernatural (e.g. Bennett 1999;Dégh 2001; see also Koski 2016b).…”

“…For instance, during World War II, people often learned about the death of their loved ones through uncanny sensations or signs (Virtanen 1990(Virtanen [1977). Nonetheless, scholars have pointed to longstanding stigmatisation of the supernatural and uncanny experiences, dating back to the Protestant Reformation and the Enlightenment, and to the ongoing anxiety of state officials and expert institutions regarding the preservation of the modernity of Finnish society (Hänninen 2009;Koski 2016b;Honkasalo 2017;2018;Virtanen and Honkasalo 2020). Thus, fear of stigma could lead people in contemporary Finland to avoid com-municating their experiences to healthcare professionals and other state authorities that rely on onto-epistemologies that are strictly secular and based on natural science (Virtanen and Honkasalo 2020: 66).…”