Use of cinematherapy in dealing with relationship problems

Egeci, Ilke Sine; Gençöz, Faruk

doi:10.1016/j.aip.2017.02.004

Cited by 23 publications

(14 citation statements)

References 53 publications

Supporting

Mentioning

Contrasting

Unclassified

Order By: Relevance

“…Thirty-eight studies published from 1974 to 2018 comprised the final sample included in the review (Figure 1). Among studies included in this review, seven used classical cinematherapy (Turley and Derdeyn, 1990;Heston and Kottman, 1997;Bierman et al, 2003;Marsick, 2010;Gramaglia et al, 2011;Ballard, 2012;Egeci and Gençöz, 2017), 9 used video modeling approach (Charlop and Milstein, 1989;Reeve et al, 2007;Scattone, 2008;Coughlin et al, 2009;Jones et al, 2014;Copple et al, 2015;Macpherson et al, 2015;von Maffei et al, 2015;Walsh et al, 2018), 5 applied video peer modeling (Morris et al, 1974;Muzekari, 1976;Corbett et al, 2011;Perlick et al, 2011;Brown et al, 2016), 1 used video self-modeling, (Wilkes et al, 2011), one combined video peer modeling and video self-modeling (Decker and Buggey, 2014).…”

Section: Resultsmentioning

confidence: 99%

Through the Looking Glass: A Scoping Review of Cinema and Video Therapy

et al. 2022

View full text Add to dashboard Cite

Background: Cinematherapy and video treatments are artistic therapeutic techniques by which the individuals are exposed to their psycho-physical difficulties through the stories of the characters on the screen who are coping with the same issues that the patients are. Although these techniques are increasingly common within modern art therapies, there are neither comprehensive classifications of the different approaches nor agreement on their effectiveness. We performed a scoping review, describing different methodological approaches and outcome measures in cinematherapy and video treatments.Methodology: We searched articles in PubMed, PsycINFO and Google Scholar. We included: (i) articles in which subjects were treated for their difficulties with videos or films, (ii) articles written in English. Review articles and papers describing a research protocol without data collection were not included.Results: We analyzed 38 studies. Thirty-six reported a positive effect of the treatment. Seven studies used classical cinematherapy, adopting a qualitative approach to measure the therapy outcome. Thirty-one studies used different video treatments, 8 of which were defined as randomized controlled trials with specific objective therapy outcomes. Studies were mainly focused on behavioral and psychological difficulties in Autism Spectrum Disorders and Schizophrenia.Conclusion: Studies using video treatments more often rely upon structured experimental designs; on the contrary, those who used classical cinematherapy produced descriptive results. A more standardized methodological approach in terms of experimental design, procedure, and objective outcome measure is needed to provide evidence on the effectiveness of these techniques, promoting its application in the clinical field.

show abstract

Section: Resultsmentioning

confidence: 99%

Through the Looking Glass: A Scoping Review of Cinema and Video Therapy

et al. 2022

View full text Add to dashboard Cite

show abstract

“…Kat selun oletetaan herättävän: 1) samastumista eli eläytymistä elokuvan hahmoihin ja tapahtumiin sekä vastaavuuksien havaitsemista elokuvan ja oman elämän välillä, 2) tunteiden heräämistä ja kokemista sekä niistä vapautumista, 3) omien kokemusten reflektointia ja uusien oivallusten syntymistä sekä lopulta 4) yleistämistä, kun uusia oivalluksia ja käsityksiä viedään käytäntöön (Graham ym. 2004;Eğeci & Gençöz 2017).…”

Section: Ohjattu Elokuvan Katseluunclassified

“…2010;Eğeci & Gençöz 2017. ) Käsitys elokuvaterapian höydyllisyydestä perustuu pitkälti menetelmän soveltajien kokemuksiin ja tapaustutkimuksiin (Grobler 2012;Eğeci & Gençöz 2017;Tannous Haddad & Shechtman 2019). Elokuvaterapian vaikuttavuutta on tutkittu myös kokeellisin asetelmin (esim.…”

Section: Ohjattu Elokuvan Katseluunclassified

See 1 more Smart Citation

Olisiko elokuvista työhyvinvoinnin kehittämismenetelmäksi? Kuvaileva kirjallisuuskatsaus ohjatusta elokuvien katselusta

Mäkiniemi

2020

View full text Add to dashboard Cite

Työhyvinvointia kehitetään eri tavoin. Yksi potentiaalinen keino voisi olla ohjattu elokuvan katselu. Esittelen tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa ohjatun elokuvan katselun menetelmää sekä sen käyttöön liittyvää aiempaa tutkimusta. Tunnistan kolme näkökulmaa ohjattuun elokuvaan katseluun ja työhyvinvoinnin kehittämiseen. Johtopäätöksinä esitän, että ohjattu elokuvan katselu herättää erityisesti myönteisiä tunteita ja tukee samastumista sekä reflektiota ja oppimista. Tutkimusnäyttö on laadultaan heikohkoa. Vähän tiedetään siitä, auttaako menetelmä asenteiden tai käyttäytymisen muutoksessa, mikä on usein edellytys työhyvinvoinnin kehittymiselle. Lopuksi pohdinkin, miten menetelmän soveltuvuutta ja vaikuttavuutta nimenomaan työhyvinvoinnin kehittämisessä voitaisiin lisätä laadukkaalla ohjauksella, toimintasuunnitelmien laatimisella sekä organisaatiointerventioiden erityispiirteet huomioimalla.

show abstract

“…Movies may be used in different ways in therapy. Some therapists ask clients to watch the movie in their free time, then discuss it with them in the following session (Hesley & Hesley, ), while others use parts of the movie as an adjunct to the therapy process (Dumtrache, ; Eg˘eci & Gençöz, ; Molaie, Abedin, & Heidari, ; Molaie, Shahidi, Vazifeh, & Bagherian, ). Whatever the form of therapy used, there are important criteria to keep in mind when selecting movies.…”

Section: Movie Therapymentioning

confidence: 99%

Movies as a Therapeutic Technique in School‐Based Counseling Groups to Reduce Parent–Adolescent Conflict

Tannous-Haddad

Shechtman

2019

Jour of Counseling & Develop

View full text Add to dashboard Cite

The authors evaluated a school‐based group counseling program aimed at reducing parent–adolescent conflict and assessing the unique contribution of movie therapy. Participants were 173 Arab adolescents who scored high on conflict with parents. Students were divided among 3 conditions: a treatment intervention with movies, a treatment intervention without movies, and a no‐treatment control group. Results indicated more favorable outcomes in both interventions compared with the control group, with no effect of movies.

show abstract

Use of cinematherapy in dealing with relationship problems

Cited by 23 publications

References 53 publications

Through the Looking Glass: A Scoping Review of Cinema and Video Therapy

Through the Looking Glass: A Scoping Review of Cinema and Video Therapy

Olisiko elokuvista työhyvinvoinnin kehittämismenetelmäksi? Kuvaileva kirjallisuuskatsaus ohjatusta elokuvien katselusta

Movies as a Therapeutic Technique in School‐Based Counseling Groups to Reduce Parent–Adolescent Conflict

Contact Info

Product

Resources

About

Use of cinematherapy in dealing with relationship problems

Cited by 23 publications

References 53 publications

Through the Looking Glass: A Scoping Review of Cinema and Video Therapy

Through the Looking Glass: A Scoping Review of Cinema and Video Therapy

­Olisiko ­elokuvista ­työhyvinvoinnin kehittämis­menetelmäksi? Kuvaileva kirjallisuuskatsaus ohjatusta elokuvien katselusta

Movies as a Therapeutic Technique in School‐Based Counseling Groups to Reduce Parent–Adolescent Conflict

Contact Info

Product

Resources

About

Olisiko elokuvista työhyvinvoinnin kehittämismenetelmäksi? Kuvaileva kirjallisuuskatsaus ohjatusta elokuvien katselusta