Tutkimusta lasten kanssa

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan lasten ja tutkijoiden välisiä sukupolvisuhteita tutkimustoiminnassa. Tutkimusmenetelmänä ja tutkijoihin kohdistuvana pedagogisena menetelmänä käytetään kollaboratiivista autoetnografiaa. Artikkelissa hyödynnetään Pierre Bourdieun episteemisen refleksiivisyyden ajatusta eli tutkijan ja tutkittavien suhteiden ja asemien kriittistä arviointia. Lisäksi tutkimustoiminnassa toteutuvia sukupolvisuhteita tarkastellaan eksistentiaalisen, episteemisen ja juridis-eettisen ulottuvuuden avulla. Tutkimusaineisto koostuu tutkijoiden kirjoittamista autoetnografisista teksteistä sekä lapsille suunnattujen työpajojen litteraateista. Analyysi osoittaa, miten tärkeää on hahmottaa lasten tieto eksistentiaalisesti arvokkaana ja ymmärtää samalla, mikä merkitys tutkijuuteen liittyvillä vastuilla ja eettisellä harkinnalla on. Lapset toimivat tutkijoiden luomissa puitteissa, mutta tutkijat ovat lapsista olennaisesti riippuvaisia, sillä muutoin he eivät kykene tekemään tutkimusta lapsista tai lasten kanssa. Tutkijoiden sukupolvinen asema, ammatillinen tieto ja historia aktualisoituvat etenkin nopeita eettisiä päätöksiä vaativissa tutkimustilanteissa. Analyysi korostaa tilannekohtaisen eettisen tarkastelun tärkeyttä.