Suojelupoliisin poliittinen kontrolli ja julkisuus 1969–1982

Abstract

Artikkeli käsittelee suojelupoliisin poliittista kontrollia ja julkisuutta vuosina 1969–1982. Aikajakson alkupäätä on kuvailtu suojelupoliisin historiassa suojelupoliisin kriisiksi ja loppupäässä tapahtui suojelupoliisin toiminnassa tärkeä ennaltaehkäisevän turvallisuustyön omaksuminen. Yhtenä johtopäätöksenä on, että hyvin epäilyttävänä nähty suojelupoliisi joutui miettimään uudelleen suhtautumistaan julkisuuteen ja valtionhallintoon 1970- ja 80-luvuilla. Tänä aikana tapahtuneet muutokset olivat avainasemassa suojelupoliisin kehittämisessä ja tulevassa kehityksessä. Yhteiskuntasuhteita ei kuitenkaan hoidettu yleistä informaatiota ja tiedotusta lisäämällä, vaan päinvastoin tiedon ja tiedottamisen entistä tarkemmalla rajaamisella ja suuntaamisella sen kannalta ensiarvoisille valtionhallinnon toimijoille sekä ennen kaikkea henkilökohtaisten suhdeverkostojen avulla. Artikkelissa todetaan, että suojelupoliisin suhde erityisesti SDP:hen ja toisaalta myös presidenttiin olivat avainasemassa suojelupoliisia kohtaan tunnetun luottamuksen kasvussa, joka näkyi 1980-luvun mittaan tapahtuneissa uudistuksissa. Aihetta käsitellään suojelupoliisin, eduskunnan, SDP:n ja lehdistön kautta. The article deals with the political control and publicity of the Finnish Security Police (Suojelupoliisi, Supo) between 1969 and 1982. The early part of the period is described in Supo's history as a crisis, while the latter part of the period saw the introduction of preventive security work, which was important in Supo's activities. One conclusion is that the dubious view of the Supo forced it to rethink its approach to the public and the government in the 1970s and 1980s. The changes that took place during this period were key to its future development. However, public relations was not managed by increasing general information and communication but, on the contrary, by more precisely limiting and targeting information and communication to key actors in the state administration and, above all, through personal networks of contacts. The article concludes that the relationship between the Supo, the Social Democratic Party (SDP) and the President played a key role in the growth of confidence in the Supo, which was reflected in the reforms of the 1980s. The issue is discussed from the perspective of the Supo, Parliament, the SDP and the press.