V aikka maaseudun (taikka kaupungin) määritelmästä ei olekaan alan tutkijoiden kesken selkeää yhteisymmärrystä (esim. Woods 2007), voidaan sanoa, että maaseutua elin-ja toimintaympäristönä määrittävät sekä relationaaliseen että absoluuttiseen tilaan liittyvät pitkät etäisyydet. Toisin sanoen maaseutu yhdistetään -ainakin mielikuvissa -tiettyyn syrjäisyyteen suhteessa taloudellisen ja poliittisen vallan keskuksiin. Kaupunkien ja maaseudun välisiä eroja selittävät siten osaltaan käytettävissä olevien tiedonvälityksen ja tietoverkkojen teknis ten ratkaisujen, kuten esimerkiksi laajakaistayhteyksien, saatavuus.Teknologisten erojen lisäksi kaupungin ja maaseudun eroja jäsentävät sosiaaliskulttuuriset tekijät. Kaupungeissa ja maaseutumaisilla alueilla painottuvat esimerkiksi erilaiset sitovan (bonding) ja siltaavan (bridging) sosiaalisen pääoman muodot (esim. Sørensen 2016). Sitovassa sosiaalisessa pääomassa korostuvat tiedonvaihto ja luottamus oman, tiiviin yhteisön kesken, mikä on ominaista maaseutuyhteisöille. Kaupungeissa taas siltaava sosiaalinen pääoma mahdollistaa esimerkiksi uuden tiedon leviämisen eri yhteisöjen välillä. Honkaniemi ja Luoto (2021) tarkastelivat sosiaalisen pääoman muotojen ja valokuituverkon sidonnaisuuksia ja päätyivät esittämään, että sitovalla ja siltaavalla sosiaalisella pääomalla on toisiinsa kietoutuvat roolit: siltaava sosiaalinen pääoma voi tehostaa ja 118 PUHEENVUORO