Ruokasuhde koulutuksen ja työn ulkopuolella olevilla nuorilla aikuisilla

Abstract

Peruskoulun jälkeisen koulutuksen, harjoittelun tai työelämän ulkopuolella olevien suomalaisten nuorten aikuisten (ns. NEET-nuorten) ruokasuhteesta on niukasti tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa tavoitteena on tarkastella NEET-nuorten ruokasuhdetta hyödyntäen ruokasuhteen pedagogista viitekehystä. Siinä ruokasuhteen ajatellaan tulevan näkyväksi erityisesti dialogissa kohtaamisissa, joissa tutkittavat pääsevät itse kertomaan tutkijalle ruokasuhteestaan omista lähtökohdistaan käsin. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen nuoren ruokasuhdehaastatteluista. Haastatteluaineistoa analysoitiin ensin narratiivisesti luomalla jokaiselle nuorelle oma ruokasuhteen tapauskertomus. Kertomuksia tarkasteltiin tämän jälkeen kokonaisuutena, josta muodostettiin nuorten ruokasuhteita jäsentäviä teemoja. Analyysin perusteella nuorten ruokasuhteen keskeisiä toiminnallisia ilmenemismuotoja ovat epäsäännöllinen ja niukka syöminen sekä ajoittainen ahmiminen, syöminen yksin kotona tai vain kaikkein lähimpien seurassa sekä valmiiden ja yksinkertaisten ruokien syöminen. Erilaiset henkilökohtaiset resurssivajeet, kuten rahan ja valmistusvälineiden puute, mielenterveyden ongelmiin kytkeytyvä voimattomuus ja turvattomuuden kokemus sekä heikko pystyvyyden tunne kytkeytyvät nuorten käytännön ruokatoimintaan. Nuorten ruokasuhdekertomuksista tunnistettiin kolme keskeistä merkityskokonaisuutta: ruoka pakollisena polttoaineena, ruoka kehon ja tunteiden muokkaajana, sekä ruoka itsen rankaisijana. Tyytymättömyys itseen ja omaan kehoon sekä halu joko kasvattaa tai erityisesti laihduttaa kehoa heijastui vahvasti nuorten ruokaan ja syömiseen liittämiin merkityksiin. Nuorten syömisen tarkastelu ruokasuhteen pedagogisen viitekehyksen avulla tuo esiin ruokasuhteen moniulotteisuuden ja sen monenlaiset fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät kytkennät, jotka pitäisi huomioida myös nuoria kohtaavissa palveluissa.