Ongelmana onania

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan mielisairaalapotilaiden itsetyydytyksen patologisoinnin mikrotasoisia merkityksiä. Olen läpikäynyt Niuvanniemen sairaalaan vuosina 1930–1939 sisäänkirjattujen potilaiden sairauskertomukset. Nostan artikkelin primääriaineistoksi kaksi sairauskertomusta, joissa potilaan itsetyydytys on keskeisesti esillä. Luen sairauskertomuksia suhteessa onaniasta käytyyn yleiseurooppalaiseen lääketieteellis-yhteiskunnalliseen keskusteluun, joka virisi 1700-luvun alussa medikalisaation ja itsetyydytystä koskevan lääketieteellisen kiinnostuksen heräämisen myötä. 1900-luvulle tultaessa onanian seurauksia koskeva keskustelu limittyi rotuhygieeniseen diskurssiin, jossa itsetyydytys uskottiin osoitukseksi mielisairaiden degeneraatiosta ja epätavallisen voimakkaasta seksuaalivietistä. Toteutan mikrohistoriallista tutkimusstrategiaa, ja kysyn, millaisia poikkeavuuden ulottuvuuksia onaniaan liitetään mikrotasolla ja miten potilaat omaisineen osallistuvat itsetyydytyksen patologisuutta koskevien tulkintojen konstruointiin. Artikkeli nostaa esille itsetyydytyksen patologisoinnin vastavuoroisia ulottuvuuksia. Potilaat olivat sisäistäneet onanian poikkeavuuden suhteessa normaalina pidettyyn (seksuaali)käyttäytymiseen ja pyrkivät kontrolloimaan sen harjoittamista aktiivisin ja äärimmäisin keinoin, esimerkiksi itsemurhayritysten avulla. Kontrolloimalla onaniaa mikrotasolla potilaat tulivat samalla uusintaneeksi itsetyydytyksen patologisuutta koskevia makrotasoisia tulkintoja. Osoitan myös, miten onania saattoi tarjota potilaalle elämässä tapahtuneita epäonnistumisia selittävän syyn, jonka määrittämisessä potilas itse oli aktiivisessa roolissa.