Nykytaidekasvatus toisintekemisenä ekososiaalisten kriisien aikakaudella

Abstract

Artikkelin tarkoituksena on pohtia nykytaidekasvatuksen mahdollisuuksia haastaa modernismin oletuksia – järkiperäistämistä ja yksilökeskeisyyttä, välineellistämistä ja kulutuskeskeisyyttä, mekanismia ja uskoa jatkuvaan kasvuun sekä keskusta-ajattelua – ja näin toimia ekososiaalisena oikeudenmukaisuuskasvatuksena. Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden viitekehys auttaa näkemään sosiaalisten ja ekologisten ongelmien yhteyden, ja se antaa myös kasvattajalle välineitä modernistisen maailmankuvan ja ihmiskäsityksen haastamiseen. Ensiksi artikkelissa tarkastellaan sitä, miten nykytaiteesta ammentavat moniaistisuutta ja yhteisöllisyyttä korostavat taidekasvatusprojektit voivat haastaa järkiperäistämisen ja yksilökeskeisyyden ylivaltaa ja auttaa kasvamaan kohti kokonaisvaltaista kehollista maailmasuhdetta. Toiseksi artikkelissa pohditaan sitä, miten konkreettisen aineellisen lopputuloksen sijaan taiteen prosessiluonteisuutta ja aineettomuutta korostava nykytaidekasvatus voi haastaa välinearvoista ja kuluttamiseen keskittyvää elämäntapaa ja kutsua myös esiin itseisarvoista todellisuuskäsitystä. Kolmanneksi artikkelissa ehdotetaan, että taidekasvatus määriteltäisiin uudestaan niin, ettei se korostaisi mekaanista ja kehitysuskoistasuhtautumista taiteen tekemiseen ja oppimiseen, vaan innostaisi ihmiset taiteellisten kokemusten avulla heittäytymään tuntemattomaan ja havahtumaan uudenlaiseen ymmärrykseen. Neljänneksi artikkeli tarkastelee sitä, kuinka nykytaidekasvatus voi opettaa kriittisyyttä mies-, ihmis- ja etnokeskeistä ajattelua kohtaan ja auttaa näin arvostamaan maailman moninaisuutta ja vastavuoroisuutta. Lopuksi artikkelissa esitetään, että juuri vaihtoehtoisissa ajattelumalleissa ja toisintekemisessä piilee nykytaiteen merkittävin pedagoginen mahdollisuus muutoksessa kohti kestävämpää tulevaisuutta.

Mitä on ekososiaalinen kasvatusteoria?

“…Esimerkiksi Raisa Foster on ekofeministi Val Plumwoodin (1993;2002) ajatteluun pohjautuen haastanut antroposentrismin lisäksi myös androsentristä (Foster 2017;2019) ja ableistista (Foster 2022) ajattelua. Foster on taideperustaisissa tutkimuksissaan tarkastellut sitä, kuinka androsentriseen eli mieskeskeiseen ajatteluun kuuluu oletus hallitsijaidentiteetistä (master identity, ks.…”

“…Emansipaatiota ekososiaalista kestämättömyyttä tuottavista arvoista, uskomuksista ja toimintatavoista on kuvattu myös muun muassa innostamisen teorioista ammentaen (Järvinen, Foster & Morris 2020) sekä taiteen näkökulmasta modernin maailmanymmärryksen aktiivisena "toisintekemisenä" (Foster 2017;2019;Foster & Turkki 2021). Toisin kuin Paavilainen (2022, 19) tulkitsee, olemme nostaneet esiin myös sitä, kuinka ekososiaalinen transformaatio on mahdollinen vain, jos kasvatustyön todellisuutta kehitetään myös rakenteellisesti, koulun johtamisen ja opettajankoulutuksen kautta (esim.…”

“…Niin ikään ekososiaalisen sivistyksen (Salonen 2014;Salonen & Bardy 2015), ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden (Foster 2017, Foster & Turkki 2021Foster ym. 2019) ja ekososialisaation (Keto & Foster 2021) -jotka Paavilainen myös mainitsee ekososiaalisen kasvatuksen ydinkäsitteiksi -taustalla vaikuttaa relationaalinen ihmiskäsitys, eli paitsi ihmisyksilöiden myös ihmisen ja muun luonnon ontologinen kietoutuneisuus (myös Pulkki, Pulkki ym.…”

63 windows: Generating Relationality Through Poetic and Metaphorical Engagement

“…When one confronts strangeness, it means that something new emerges. From a pedagogical point of view, contemporary art can teach a valuable lesson about the limits of knowing and being in control (Foster, 2017b). When the experiencers of the artwork enter into the unknown, they start to build new connections.…”

“…Contemporary art can create a sense of freedom when there are endless possibilities for interpretations of the artwork and the life itself, too (also Foster, 2017b). For some, this creates a sense of anxiety when the work cannot be encoded…”