Mitä naiset lukevat?

Abstract


 
 
 Artikkeli käsittelee nykyistä lainaus- ja lukemiskulttuuria ja erityisesti naisia – kirjaston suurinta käyttäjäkuntaa – kaunokirjallisuuden lukijoina. Aineistonamme on Vantaan kaupunginkirjaston keräämä digitaalinen lainausdata. Sitä analysoimalla selvitämme, mitä lajeja ja teoksia naislukijat suosivat. Entä vieläkö vallitseva lukutapa on 1970–1980 -lukujen tavoin realistinen, kansallinen ja yhtenäinen? Artikkelissa pohdimme myös kolmen naisten lainatuimman kaunokirjallisen teoksen suosiota keskittyen niistä ylivoimaisesti suosituimpaan, Enni Mustosen (oik. Kirsti Manninen) historialliseen romaaniin Ruokarouva (2016).
 Artikkelissa käytetty otos (20.7.2016–22.10.2017) osoittaa, että Vantaan kaupunginkirjaston aktiivisimpia kaunokirjallisuuden lainaajia ovat 40–49 -vuotiaat naiset, ja heidän suosikkilajinsa on romaani. Naisten lainatuimpia kirjoja – Ruokarouva (2016), Risto Räppääjä ja pullistelija (2016) sekä Lopotti (2016) – yhdistää muun muassa se, että ne kaikki ovat uusinta kotimaista proosaa. Kaikki ne myös myivät hyvin ja saivat näkyvyyttä mediassa. Räppääjä ja Ruokarouva ovat osia laajemmissa kirjasarjoissa, ja Räppääjien näkyvyyttä ovat edistäneet niiden elokuva-adaptaatiot.
 Digitaalinen aineisto – ja varsinkin Mustosen viihteellisen, historiallisen romaanin suosio – osoittaa, että erityisesti vanhemmat naislukijat suosivat arjen, työn ja lähihistorian todentuntuista kuvausta. Muutos muhii kuitenkin nuorten lukukulttuurissa. Tästä kertoo angloamerikkalaisen, nuorille aikuisille suunnatun romanttisen kirjallisuuden (esim. John Greenin ja Estelle Maskamen romaanien) suosio otoksen 15–19-vuotiaiden naislainaajien keskuudessa. Nuorten lukukulttuuri ei aineistomme perusteella ole kansallista eikä realistista vaan murtaa näitä totuttuja lukutapoja vahvasti; yhtenäisestä lukukulttuurista ei otoksen eri-ikäisten naislainaajien kohdalla voi puhua.
 
 

Haavoittuvuuden etiikka hoidossa ja kliinisessä tutkimuksessa

“…Väärinkohtelun välttäminen ja haittojen minimointi ovat ylipäänsä perustavanlaatuisia periaatteita tutkimuksessa ja terveydenhuollossa. Kumpikin velvoite sisältyy ihmisarvon kunnioittamisen perusvaatimukseen, jonka mukaan yksilöä ei saa milloinkaan kohdella pelkkänä välineenä tai esineenä muiden tarkoitusperien kuten hyvinvoinnin tai uuden lääketieteellisen tiedon saavuttamiseksi (13). Esittelemme ns.…”

“…Autonomian kunnioittaminen on hyvän tekemisen velvoitteen, vahingon tuottamisen kiellon ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksen ohella yksi neljästä keskitason eettisestä periaatteesta, jotka periaate-etiikan eli prinsiplismin kehittäneet bioeetikot Tom Beauchamp ja James Childress (14) esittelivät alun perin vuonna 1979. Prinsiplismi on viime vuosikymmenten aikana noussut keskeiseen asemaan erityisesti lääketieteen ja terveydenhuol lon arvokysymyksistä keskusteltaessa (13). Saamastaan suosiosta huolimatta neljän periaatteen mallia on kritisoitu erityisesti sen yleispätevyyden ja kattavuuden puutteista sekä sen autonomiakeskeisyydestä.…”