Mind the body: Materiality and physicality in a composer’s thinking process

Abstract

This exploratory case study investigated the grounds of the material and physical aspects of compositional thinking, viewing musical composing as organizing the world of sounds. The data tracks one compositional process, including the full body of the manuscripts and verbal data accounting those manuscripts. The results present a composer, who wishes to create music that has performative power, that is, expressivities that have the capacity to move the mind of the listener. The composer is inspired by the materiality of sound and musical instruments, but on the other hand constrained and challenged by the corporal affordances of performers and their instruments as well as by the (im)practicalities and intelligibility of notational practices. Five different aspects of materiality were identified: (1) visual images and representations, (2) the score as the material object of composition, (3) the material and physical affordances of musical instruments, performers that play them, and sounds that are produced by them, (4) physical reactions entailing embodied intuitive knowledge of the composer, and (5) metaphoric processes, where the composer, when shaping timbres and musical structures, “pushes,” even “forces” sounds to “move” and sound in a way that is meaningful and transpires to the listener as music that moves the mind.

Taiteellisen tutkimuksen arkihuolia

“…Sävellyksen valmistamisessa tarvitaan ja tuotetaan erilaatuisia tiedon representaatiota (Bruner, 1966;Pohjannoro, 2022a;Pohjannoro & Rousi, 2018) ja sävellykset tehdään muiden esitettäväksi. Musiikkielämä ja sen eri yhteisöt ammattikuntineen, erityisesti muusikot, ovat läsnä sävellyksen teossa konkreettisella tavalla sävellyksen kehollis-materiaalisena vastuksena, keksintää rajoittavina ja innoittavina elementteinä silloinkin, kun säveltäjä työskentelee yksin (Pohjannoro, 2022b;ks. myös Hogg, 2011).…”

“…Säveltäjä ja muusikot luovat -innovoivat -artefaktin, musiikkiesityksen, yhdessä ja heidän välisensä kommunikaatio, tiedon siirtyminen (knowledge transfer) mahdollistuu molemmille yhteisten tietorakenteiden, käsitteellistämisten, aistikanavien ja heikosti sanallistettujen käytänteiden (practices) kautta. Kuten Kanno ja kumppanit osoittavat, säveltäjä ei useinkaan tunnista säveltämisen taustalla olevaa yhteisöllisyyttä, joka pohjautuu sävellystoiminnan pitkälti tiedostamattomiin äänen ja sen tuottamisen materiaalis-fyysisiin lähtökohtiin (Pohjannoro, 2022b). Tämä ei tietysti tarkoita, etteikö säveltäjä olisi monin tavoin tietoinen riippuvuudestaan muusikoiden taidoista, tavasta tulkita nuottikuvaa ja ylipäätänsä ottaa sävellys esitettäväksi.…”

“…Kaikkein eniten se on äänten muotoamista, jossa säveltäjä kuvittelee ja koostaa ääniä dramaturgin tavoin pakottaen ne liikkumaan ja toimimaan miten haluaa. (Hatten 2018;Pohjannoro 2022b;Pohjannoro & Rousi 2018) Ja tämän musiikin "liikkeen" on tarkoitus "liikuttaa" myös kuulijaa, tietysti muusikko mukaan lukien.…”