Metsien käytön historian ja tämänhetkisen kuolleen puuston suhde suomalaisessa vanhassa suojellussa boreaalisessa metsässä

Abstract

peltolieroa (Aporrectodea caliginosa). Kaikki nä-mä esiintyivät myös pelloille perustetuissa koivikoissa.Laboratoriokokeet osoittivat, että lierolajit Aporrectodea caliginosa ja Lumbricus terrestris pystyvät elämään ja lisääntymään myös niiden koealueiden maassa, missä niitä ei luonnossa tavattu. Maaperän ominaisuudet selittivät vain osittain yhteisöjen vä-lillä todettuja eroja. Monien maaperäeläinten, varsinkin lierojen ja änkyrimatojen, leviämiskyky on rajallinen, ja niiden levinneisyys riippuu sattumanvaraisesta kulkeutumisesta ihmisen mukana. Lierojen puuttuminen eräiltä koealoilta selittyy ilmeisesti näiden eristyneisyydellä kulttuuriympäristöstä. Jos kaivautuvat lierolajit (A. caliginosa ja L. terrestris) ovat vakiinnuttaneet populaationsa tietylle paikalle, ne muuttavat maaperän fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia ja vaikuttavat negatiivisesti muiden eläin-ten populaatiohin, mikä myös tuli esiin laboratoriokokeissa. Kaikkiaan voidaan todeta, että maaperän eläinyhteisöjen rakenne on tulosta edafisten tekijöi-den, maankäyttöhistorian, eri lajien dispersiokyvyn ja lajienvälisten vuorovaikutusten monimutkaisesta yhteispelistä.■ Prof. Veikko Huhta, Jyväskylän yliopisto, bio-ja ympäristö-tieteiden laitos; MMM Mika Räty Sähköposti v.huhta@pp.inet.fi t u t k i m u s s e l o s t e i t aT utkimuksen tavoitteena oli verrata eri maaperille istutettujen koivikoiden maaperäeläinyhteisöjä toisaalta keskenään ja toisaalta luontaisesti syntyneisiin lehtimetsiin samoilla leveysasteilla. Yhteensä tutkittiin 9 metsikköä: kolme kuusikoiden avohakkuualoille istutettua koivikkoa, kolme hylätyille pelloille istutettua koivikkoa, ja kolme luontaisesti syntynyttä lehtimetsää (lehtoa). Kasvillisuus ja maaperän fysikaalis-kemialliset ominaisuudet analysoitiin, jotta voitaisiin selittää havaittuja eroja. Neljä laboratoriokoetta järjestettiin kenttähavaintojen pohjalta syntyneiden hypoteesien testaamiseksi.Eläinyhteisöt poikkesivat merkitsevästi toisistaan eri alkuperää olevissa istutuskoivikoissa, samoin kuin näiden ja luontaisesti syntyneiden lehtimetsien välillä, mutta vielä enemmän samasyntyisten metsiköiden eri toistojen välillä. Kokonaisyksilömäärät ja lajirunsaus olivat keskimäärin alimmat entisillä viljelymailla. Erityisen niukasti edustettuina olivat kuoripunkit (Oribatida), jotka ovat tyypillisiä havumetsämaan eläimiä. Myös änkyrimatojen (Enchytraeidae) populaatiot olivat peltokoivikoissa alemmat, mutta lajidiversiteetti oli suurempi kuin kuusimetsämaahan perustetuissa koivikoissa. Jälkimmäisissä vallitsevin laji oli "metsä-änkyri" Cognettia sphagnetorum. Kaikkein suurin ero oli lieroyhteisöissä (Lumbricidae): metsäliero (Dendrobaena octaedra) muodosti yhden lajin yhteisön yhdessä kuusikkoon perustetussa koivikossa, kun taas kahdessa muussa oli lisäksi kolmea Lumbricus-suvun lajia sekä