"Meitä on yhä vähemmän ja vähemmän – ja vastustus on lisääntynyt"

Abstract

Maamme ruotsinkieliset kokevat yleisemmin häirintää ja ennakkoluuloja kuin suomenkieliset. Joka viidennes ruotsinkielisistä on kokenut jonkinasteista kielisyrjintää oman äidinkielensä takia. Keskityn artikkelissani Pohjanmaalla asuvien ruotsinkielisten nuorten arjessaan kohtaamaan eriarvoisuuteen ja asenteellisuuteen. Paneudun aiheeseen tarkastelemalla palvelujen saantia, kielisyrjintää ja nuorten ajatuksia ruotsinkielisten kohtaamista negatiivisista asenteista. Osa haastatelluista nuorista on kokenut häirintää oman äidinkielensä puhumisen takia. Haastateltavien kielisyrjinnän kokemukset vaihtelivat, mutta he jakoivat käsityksen siitä, että ruotsin- ja suomen kielet eivät ole tasa-arvoisia kaikissa suhteissa: heidän oikeuksiaan ruotsinkielisinä ei välttämättä oteta vakavasti tai ne eivät aina täyty. Osa on joutunut myös ikävän käyttäytymisen tai häirinnän kohteeksi ruotsinkielisinä. Etnografisella otteella tuotettu tutkimusaineisto tuo pohjalaisten ruotsinkielisten nuorten näkökulmaa esille laajentaen erittäin ajankohtaista aihetta syrjinnän teemasta. Artikkeli lisää ymmärrystä yhdenvertaisen kohtelun merkityksestä osana kielellisten vähemmistöryhmien arjen hyvinvointia ja oikeuksia.