Luottamuksen kääntöpuoli

Abstract

Tässä artikkelissa analysoidaan poliittisen epäluottamuksen käsitettä ja tutkitaan sen ilmenemismuotojen demokratiavaikutuksia. Poliittista epäluottamusta ei ole tutkittu yhtä paljon kuin poliittista luottamusta, vaikka politiikan teoria on jo vuosisatoja painottanut epäluottamuksen merkitystä demokratiassa. Tutkimuksen perusteella tiedetään, että poliittisen luottamuksen merkitys vaihtelee sen mukaan, kohdistuuko se ideaan, järjestelmään vai toimijaan. Luottamuksen vastinparina tai vastavoimana pidettyä epäluottamusta on kuitenkin tarkasteltu vain jäsentelemättömästi luottamuksen privaationa, vaikka sen typologisointi voisi tuoda uusia ulottuvuuksia demokratian ymmärtämiseen. Artikkelissa luodaan katsaus poliittisen epäluottamuksen teoriahistoriaan ja määritellään epäluottamus ja sen rinnakkaiskäsitteet. Systematisoimme myös poliittisen epäluottamuksen kansalaisen näkökulmasta. Tuloksena on neljä ideaalityyppiä epäluuloisesta kansalaisesta, joita voidaan pitää teoreettisena viitekehyksenä poliittisen epäluottamuksen demokratiavaikutusten tarkasteluun ja jotka luovat suuntaviivat sen tutkimukselle. Artikkelissa ehdotetaan, kuinka poliittista epäluottamusta tulisi tutkia empiirisesti ja pohditaan käytännön mahdollisuuksia vahvistaa sekä vakiintuneita että nuoria demokratioita. Päätelmä on, että poliittisessa epäluottamuksessa on selkeä hyödyntämätön potentiaali liberaalidemokratialle, jonka valjastamisessa käsitteellinen työ on ensimmäinen vaihe.

Liikaa demokratiaa?

“…Huoli politiikan tietopohjasta on tullut esiin myös puheessa totuudenjälkeisyydestä, joka hallitsi julkista keskustelua erityisesti vuoden 2016 jälkeen, kun Iso-Britannia ensin erosi Euroopan unionista ja myöhemmin samana vuonna Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi (totuudenjälkeisyydestä ks. Korvela ja Vuorelma 2017). Politiikan tutkimuksen näkökulmasta pyrkimys tietopohjaiseen päätöksentekoon nostaa esiin kysymyksen siitä, mitä ja kenen tietoa päätöksenteossa hyödynnetään.…”

Instituutioihin kohdistuvan luottamuksen ja koronapandemiaan liittyvien rajoitustoimenpiteiden dynamiikat Suomessa

“…Myös epäluottamus on demokratioissa tärkeää: valtaapitäviä pidetään vastuunalaisina esimerkiksi vaaleilla, median valvonnalla ja lainsäädännöllä. Luottamuksen ja epäluottamuksen tasapaino on regiimin toiminnan edellytys (Korvela & Vento 2021, Sztompka 2000/2003Warren 2017) ja terve epäluottamus on jopa toivottavaa. Muutoin riskinä on koronan kaltaisessa kriisissä, että luottavaiset kansalaiset tuudittautuvat valtion hoitavan koko kriisin (Wong & Jensen, 2020) tai että päätöksentekijät saavat liikaa valtaa (vrt.…”

“…Vastaavasti osa saattaa olla hyvinkin kriittisiä arvioissaan. (Korvela & Vento 2021. ) Luottamuksessa ja epäluottamuksessa onkin todennäköisesti kyse toisistaan eroavista ilmiöistä.…”

“…Kriisitilanteissa pienetkin luottamuksen muutokset ovat keskeistä tietoa ja Suomen kaltaisessa luottamusyhteiskunnassa luottamuksen yllättävä merkittävä väheneminen olisi hälytysmerkki -joka toki näkyisi demokraattisessa yhteiskunnassa ensin jollakin muulla tapaa, kuin pelkissä luottamuskyselyissä. Jotta luottamuksen muutoksista saataisiin jatkossa tarkempaa tietoa, voitaisiin kyselyitä täydentää epäluottamusta mittaavilla kysymyksillä, sillä ilmiöt ovat todennäköisesti toisistaan eroavat (Korvela & Vento 2021;Weinberg 2022).…”

“…Kestilä-Kekkonen ym. 2022; Korvela & Vento 2021). Jatkossa tulisikin tarkastella sosiodemografisten tekijöiden vaikutusta luottamuksen ajallisiin muutoksiin kriisitilanteissa esimerkiksi regressiomalleilla.…”