Kielen rakennustelineillä: kielellisen ja yhteiskunnallisen käänteen merkitys

Abstract

Kielellinen käänne on yksi käytetyimmistä, mutta samalla vähiten määritellyistä käsitteistä ihmis-ja yhteiskuntatieteissä. Se viittaa merkittävään humanistisen ja yhteiskunnallisen tutkimuksen murrokseen, jonka seurauksena kieli nousi tutkimuksen keskeiseksi kohteeksi ja kysymyksenasettelun lähtökohdaksi. Niin teorian kuin käytännönkin tasolla kielellinen käänne sekä kuvaa, muokkaa että rakentaa kielen yhteiskunnallistumista ja yhteiskunnan kielellistymistä (ks. Bergmann 1950b, 484).2 Käsitteen taustalla on sosiaalisen konstruktionismin tutkimuksellinen viitekehys, jonka mukaan todellisuutemme rakentuu kielellisessä (ja muussa semioottisessa) vuorovaikutuksessa niin ettei todellisuutta voida tavoittaa kuin käsitteellisen ja kielellisen viitekehyksen kautta (ks. Dallmayr & McCarthy 1977, 7; Berger & Luckmann 1994/1966.On helppo ymmärtää käsitteen itsepintaista määrittelemättömyyttä, kun katsoo kielellistä käännettä soveltavien analyyttis-filosofisten, kulttuuristen ja kielitieteellisten lähestymistapojen sekä niiden edustajien kirjoa: venäläi-nen formalismi (Bahtin 1981;Šklovski 2001/1917 1994/1957 Genette 1966 Genette -1972, jälkistrukturalismi (Derrida 1978(Derrida /1967 Foucault 2005 Foucault /1969, feministinen kritiikki (Irigaray 1996(Irigaray /1984 Kristeva 1992 Kristeva /1988, jälkikoloniaalinen kritiikki (Said 1978;Spivak 1987), artikulaatioteoria (Hall 1992(Hall /1986 Grossberg 1995), semantiikka (Lyons 1977), puheaktiteoria (Searle 1969), etnometodologia (Garfinkel 1967, keskustelunanalyysi (Sacks 1992) tai kirjallisuustieteessä tulkintayhteisöt (Fish 1980). 3 Kyse on siis hajanaisesta ja monialaisesta joukosta teoreettisia suuntauksia, joita yhdistää "vetoaminen kieleen, diskurssiin tai kielellisen representaation muotoihin filosofian tiedon ja totuuden etsinnän äärimmäisenä pisteenä" (Norris 1995, 492).Vaikka edellä mainitun käsitteen käänteenomaisuus voikin antaa vaikutelman siitä, että se olisi ollut äkillinen, on se kuitenkin merkinnyt pitkäaikaista prosessia, jonka kuluessa on tapahtunut merkittäviä kokonaisvaltaisia paradigmaattisia muutoksia -eri tieteenaloilla eri aikoina laajuudeltaan vaihtelevasti. Keskeistä tässä muutoksessa on konstruktionistinen ajatus, jonka mukaan todellisuus on sosiaalisesti rakentunut, sekä ajatus, että kieli on todellisuutta keskeisesti muokkaava tekijä. Aiemmin yhteiskunnan ja kulttuurin määrit-täjinä pidetyt rakenteet ja prosessit nähdään nyt viestintäyhteisönä pidetyn kulttuurin tuotteina (Iggers 2005(Iggers /1997. Voimme tuntea todellisuuden vain kielen avulla -jopa niin, ettei kielen (tekstin) ulkopuolella nähdä olevan mitään: "Il n'y a pas d'hors-texte" -ei ole mitään "tekstin ulkopuolista" (Derrida 1978(Derrida /1967. Käänne ei ole siis kohti kieltä itseään, ikään kuin maailmasta erillisenä, vaan nimenomaan kohti näkemystä, jonka mukaan kieli hallitsee, ylläpitää ja luo todellisuutta (ks. Kuortti 1998, 147-148). Jos esimerkiksi tutkimme yhteiskunnan rakenteita tai prosesseja, tutkimme niitä kielen kautta ja kielen avulla.Kielellisen (tai lingvist...

Näkökulmia filologiseen tutkimukseen

“…Ajatus siis oli, että kielenkäyttö muovaa käsitystämme todellisuudesta ja siten kielen tarkastelu on avain todellisuuden tutkimukseen (ks. myös Kuortti, Mäntynen & Pietikäinen 2008). Sitä mukaa kuin kielentutkijat ovat laventaneet tarkastelua perinteisen kielentutkimuksen ydinalueelta eli äänne-, muoto-ja lauseopin sekä sanaston tarkastelusta merkitysten, ideologioiden, kontekstien ja kulttuuristen käytänteiden tarkasteluun, keskustelukumppaneiksi on tullut esimerkiksi kulttuurintutkijoita, kasvatustieteilijöitä, antropologeja sekä yhteiskunnan tutkijoita.…”