Johdatus ekomusikologiaan: musiikintutkimuksen vastuu ympäristökriisien aikakaudella

Abstract

Juha Torvinen JOHDATUS EKOMUSIKOLOGIAAN: MUSIIKINTUTKIMUKSEN VASTUU YMPÄRISTÖKRIISIEN AIKAKAUDELLA "Voivatko etnomusikologit pelastaa ympäristön? Meidän on pakko." Näin kirjoitti Timothy J. Cooley (2009) pari vuotta sitten Ethnomusicology-lehdessä. Cooleyn ilmaisema velvoite ei kuitenkaan rajoitu vain etnomusikologeihin vaan koskee kaikkia musiikintutkijoita, kaikkia tutkijoita, kaikkia ihmisiä. Ympäristökriisit, kuten ilmastonmuutos, saasteet, eläinlajien sukupuutto, ydinjäteongelma, sademetsien tuho, ryöstökalastus ja juomaveden puute, ovat nykyisin arkipäiväistä todellisuutta. Viimeistään 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä kattava ympäristötuho syrjäytti laajamittaisen ydinsodan pahimman uhkakuvan paikalta (Buell 2005: 4-5). 1 Cooleyn vaatimuksessa ei ole erikoista sen sisältö vaan pikemminkin esittämisen ajankohta. Miksi ympäristöetnomusikologiasta (engl. environmental ethnomusicology; ks. Cooley 2009; Ramnarine 2009) tai ekomusikologiasta (engl. ecomusicology) on alettu puhua toden teolla vasta 2000-luvulla, vaikka luonto on ollut hälyttävässä tilassa jo vuosikymmeniä? Ympäristöliikkeellä ja tunnetuilla ympäristöjärjestöillä on yli 40 vuoden historia ja kansalaisten tietoisuus ympäristöongelmista on ollut tavallista viimeistään 1970-luvulta alkaen. Silti musiikintutkimuksen suhdetta ympäristökysymyksiin on alettu pohtia vasta hyvin hiljattain.

Engaging Emotions?

“…It is often the feelings considered to be positive, such as empathy, love, rejection of numbness, radical hope, encouragement and love that are seen as crucial in transformative communication (Moser 2019, 148). However, it should be noted that the transformative communication of art can be depicting emotions deemed as negative (e.g., grief, anxiety) in order to address cultural crises such as the changing climate (see also Torvinen & Välimäki 2019). Indeed, many thinkers also find emotions such as grief, anger, and anxiety, as those that can trigger social change (see also Ahmed 2004, Butler 2004.…”

Music as Atmosphere

“…The field of ecomusicology has been given many definitions of which Jeff Todd Titon's is perhaps the most concise one: ecomusicology is "the study of music, culture, sound and nature in a period of environmental crisis" (Allen & Dawe 2015a, 1-2). 4 I have proposed five basic principles that characterise ecomusicological research (Torvinen 2012). These principles are 1) political activism: ecomusicological work aims at influencing cultural practices and public opinions by disseminating knowledge of environmental matters and/or focusing on similar features in music/musical practices under study, 2) sustainability: musical cultures have inherent value and the right to exist, musical practices should not burden the environment, 3) topophilia and place: concrete places and/or their acoustemologies determine musical thinking and motivate ecocritical music research and musical practices, 4) affectivity: ecomusicological study often involves emotional relationships to nature under threat; ecocritical music/musical practice often aims at creating strong affective responses, and 5) ecocritical overinterpretation: the context of environmental crisis and the political-activist ethos of ecomusicology justifies ecocritical reading and/or listening of a musical composition or performance as an ecocritical text even when the music/performance in question has no explicit ecocritical topic.…”

“…something to utilize or exploit, is necessary if humankind and nature's diversity are to be persevered. (Grimley 2006;Välimäki 2009;Allen 2011a;Torvinen 2019; Välimäki [forthcoming a]), theoretical and methodological questions of ecocritical music research 25 (Allen 2011b;Allen 2012;Grimley 2011;Torvinen 2012), place and locality (Guy 2009;Ramnarine 2009;Watkins 2011;Feisst 2012), gender (von Glahn 2013, and audiovisual media (Välimäki 2015). 5 Using place as a critical category has also caused some confusion, at least when it has been associated with nationalist ideologies.…”

Ympäristö, ihminen ja eko-apokalypsi : miten nykytaide kuuntelee luontoa?

“…Willoquet-Maricondi 2010), kuvataiteen (esim. Braddock & Irmscher 2009;Lummaa 2012) ja musiikin (Välimäki 2009;Ingram 2010;Pedelty 2012;Torvinen 2012) tutkimuksessa. Luontokäsitystemme ideologinen lasti ja nykyisten ympäristökriisien mittavuus oikeuttaa nykyistä ekokriittistä tutkijaa kysymään miltä tahansa kirjalliselta tai ei-kirjalliselta tekstiltä, mitä se kertoo ympäristöstä (vrt.…”

“…esim. Buell 2005, 4-5;Garrard 2012, 1-17;Lummaa, Rönkä & Vuorisalo 2012;Torvinen 2012. ) Taide kykenee myös psyykkiseen työhön käsitellessään ympäristöön liittyviä tosiasioita, kokemuksia ja tunteita, jotka ovat yksilölle niin ahdistavia, että yritämme ne usein ohittaa, unohtaa ja torjua arkielämästämme ja tietoisuudestamme (vrt.…”