Form and Context Revisited

Darby, David

doi:10.1215/03335372-24-3-423

Cited by 2 publications

(1 citation statement)

References 13 publications

Supporting

Mentioning

Contrasting

Unclassified

Order By: Relevance

“…Muiden muassa David Darby (2001) Darbyn tulkinta on mielestäni yksinkertaistava ja harhaanjohtava (vrt. Fludernik 2003;Kindt & Müller 2003;Darby 2003). Väittäisin päinvastoin, että sisäistekijän käsite piti elossa haitallista mielikuvaa tekstistä autonomisena, rakenteeltaan yhtenäisenä ja tilallisesti rajautuneena objektina eli teoksena; näiden takeena oli vieläpä tekijähahmo.…”

unclassified

Jälkiklassisen narratologian suuntauksia

Ikonen

2004

Avain

View full text Add to dashboard Cite

Mitä narratologialle on oikein tapahtunut? Näin on moni kysynyt viime vuosina, tiedonhalusta tai näkemäänsä ihmetellen. Oma kiinnostukseni asiaan juontaa juurensa 1990-luvun puoliväliin, jolloin narratologian harrastukseni väistyi muiden tutkimusaiheiden tieltä. Seuraavassa huomioita tutkimusalan kehityksestä viimeisen kymmenen vuoden aikana.1990-luvun vaihteessa strukturalismin hegemonia alkoi olla uhattuna myös kertomuksen tutkimuksessa. Narratologit yrittivät torjua dekonstruktiota, feminismiä ja muita kontekstuaalisiksi nimettyjä lähestymistapoja, jotka koettiin uhkiksi koko tutkimusalalle. Puhuttiin narratologian kriisistä. Kriisipuheista huolimatta 1990-luvusta tuli erityisen vilkas vuosikymmen kertomuksen tutkimuksessa. Kehitys ei rajoittunut taiteidentutkimukseen eikä humanistisiin tieteisiin, vaan näkyy myös psykologiassa, eri yhteiskuntatieteissä, teologiassa ja oikeustieteessä. Samalla narratologia-termiä alettiin käyttää laajasti myös strukturalistisen tradition ulkopuolella. Narratologinen julkaisutoiminta oli 90-luvulla ja on edelleen huomattavan vireää ja monipuolista: erityisesti voidaan mainita julkaisusarjat Frontiers of Narrative (Nebraskan yliopisto), Studies in Narrative (John Benjamin) sekä Theory and Interpretation of Narrative (Ohio State). Poetics Today ja Style saivat rinnalleen sellaisia lehtiä kuin Kirjallisuudentutkimuksessa strukturalistisen narratologian rinnalle ja sitä syrjäyttämään on ilmestynyt monenlaisia suuntauksia: sosionarratologia, psykoanalyyttinen narratologia, "postmoderni", jälkistrukturalistinen, feministinen, retoris-eettinen narratologia, hypertekstien narratologia, mahdollisten maailmojen teoriaa soveltava narratologia sekä erilaiset kognitiiviset ja "ideologiset" lähestymistavat (vrt. Fludernik & Richardson 2000). Ennen strukturalismia oli tapana soveltaa eri tieteenaloilla; nyt eri tieteenalojen tuloksille etsitään narratologisia sovelluksia. Luettelosta saa jonkinlaisen käsityksen nykytutkimuksen pluralismista, vaikka läheltä katsottuna se muistuttaakin lähinnä Borgesin kiinalaista ensyklopediaa. Esimerkiksi "postmoderni" narratologia saattaa joskus (esim. Currie 1998) sisällyttää itseensä kaikki mahdolliset "jälkistrukturalistiset" teoriat, toisinaan taas viitata postmodernistista kirjallisuutta käsittelevään tutkimukseen (McHale 1987). Eettinen narratologia voi kytkeytyä yhtä hyvin boothilaiseen retoriikkaan (Phelan 1996) kuin Levinasin retoriikkakritiikkiinkin (Gibson 1999). Lisäksi monet tutkijat yhdistelevät useampia mainituista lähestymistavoista. Myös narratologian tutkimuskohteissa on havaittavissa siirtymiä pitkin 1990-lukua. Nyky-Keskustelua kertomuksesta ja sen tutkimisesta Teemu Ikonen Jälkiklassisen narratologian suuntauksia

show abstract

unclassified

Jälkiklassisen narratologian suuntauksia

Ikonen

2004

Avain

View full text Add to dashboard Cite

show abstract

Intratextuality, Extratextuality, Intertextuality: Unreliability in Autobiography versus Fiction

Shen¹,

Xu²

2007

Poetics Today

View full text Add to dashboard Cite

This essay attempts to define unreliability in autobiography and explore its major forms and features in relation to unreliability in fiction. It starts with the construction of a narratological framework for autobiography, especially in terms of the narrative communicative situation. Then it goes on to discuss two contrasting approaches to fictional unreliability, the rhetorical and the cognitivist or construc-tivist. The rhetorical approach deals, in an idealized way, with the gap between the narrator and the implied author and is only concerned with the “implied ” or “autho-rial ” reader (critics who try to enter that position). The constructivist approach, by contrast, is also concerned with how actual readers try to resolve textual problems with different integration mechanisms. The present study defines and explores auto-biographical unreliability in relation to both the rhetorical model and the construc-tivist model in fiction studies. To illustrate autobiographical unreliability, this essay analyzes two autobiographies by Frederick Douglass in terms of intertextual unreli-ability and a recent Chinese autobiography in terms of extratextual (un)reliability. In both cases, the divergent responses highlight the functioning of different integration mechanisms. The analysis brings to light certain integration mechanisms peculiar to the interpretation of autobiography and, moreover, shows how the same integration mechanism can be used to opposed effects. We are very grateful to Meir Sternberg and the anonymous readers of Poetics Today for help-ful comments on earlier drafts of this essay. Poetics Today 28:1 (Spring 2007) doi 10.1215/03335372-2006-01

show abstract

Form and Context Revisited

Cited by 2 publications

References 13 publications

Jälkiklassisen narratologian suuntauksia

Jälkiklassisen narratologian suuntauksia

Intratextuality, Extratextuality, Intertextuality: Unreliability in Autobiography versus Fiction

Contact Info

Product

Resources

About