Exotic and Primitive Lapland—Othering in <i>The Earth Is a Sinful Song</i> (1973)

Abstract

This article contributes to postcolonial cultural criticism by analyzing how since the 1920s, Lapland and its residents have been portrayed as exotic Others in Finnish feature films that are set in Lapland. The roots of the othering of Lapland go back to the nationalist aspirations of the Finns. The geographical distance of the northern region has bred mental distance, because of which Lapland has remained a source of exoticism for filmmakers, who almost invariably come from the South. Lapland can be seen as Finland’s spatial and cultural Other, an “internal Other” (Jansson 2003). This article asks what kind of strategies of othering are used in Rauni Mollberg’s film The Earth Is a Sinful Song (1973), which is the extreme example of othering among films that are set in Lapland. The film is based on Timo K. Mukka’s novel of the same name and it caused a sensation to contemporary audiences because of its harsh and naturalistic way of depicting life in a poor northern village in the late 1940s. The article analyzes the cinematic techniques and style that are used to represent the characters as primitive, over-sexed and uncivilized. It also places The Earth Is a Sinful Song in a continuum of ‘Lapland films’, showing that othering has taken many forms both before and after it.

Pohjoista päin

“…Teemanumeron artikkeleissa pohjoista käsitellään pääasiassa Suomen kontekstissa, mutta myös laajemmassa pohjoismaisessa yhteydessä, osana edellä mainittua pohjoista estetiikkaa. Pohjoista on kuvattu suomalaisissa audiovisuaalisissa tuotannoissa jo noin sadan vuoden ajan, ja niissä pohjoinen on pääosin jotain erilaista, toisaalle sijoittuvaa ja ulkopuolisen silmin nähtyä (Hiltunen 2019). Esimerkiksi Napapiirin sankarit -trilogia (2010, 2015, 2017) vyöryttää katsojan silmille absurdeja seikkailuja toisensa perään.…”

“…Pohjoisuus yhdistettiin alkuperäisyyteen, alkukantaisuuteen ja sivistyksestä irralliseen "villiin" maailmaan. (Hiltunen 2019;Koivunen 1999;Lehtola 2000.) Nyt julkaistavat artikkelit tuovat kuitenkin esiin myös toisenlaisia audiovisuaalisia tekoja, joissa saamelaiset ottavat audiovisuaalisen vallan omiin käsiinsä, ja Lapin sekä Lähi-idän pakolaisten välille luodaan yhdistäviä siteitä.…”

Anteeksipyyntöjä ja uudelleenkehystämistä

“…Kun se samalla nähtiin suomalaisen elokuvan riemuvoittona, mitätöityi toiseuttavan ja kolonialisoivan katseen huomiointi elokuvallisten arvojen alle. (Hiltunen 2019;Koivunen 1999, 198-192;Lehtola 2000, 199-200, 203.) Eksotisoiva ja etnosentrinen asenne sivuuttaa helposti arkisen lappilaisuuden moniäänisyyden, sillä Lappi ei tietenkään ole yksi homogeeninen kulttuurialue, jossa kaikki ovat lestadiolaisia, juoppoja, eroottisia seireenejä tai saamelaisia.…”

Tutkimuksen jatkumot ja uudet suunnat

“…Vaikka tietynlainen yhtenäiskulttuurin mentaliteetti on hallinnut suomalaisuuden representaatioita, tutkijat ovat kaivaneet niistä esiin myös erojen kuvauksia. Esimerkiksi luokan, sukupuolen, ihonvärin ja maantieteen esittämiseen liittyviä eroja audiovisuaalisessa kulttuurissa on tutkittu (Hakala 2020;Hiltunen 2019;Römpötti 2019). Keskustelua aihepiiristä on käyty myös Lähikuvan sivuilla.…”