Ecosocial Philosophy of Education: Ecologizing the Opinionated Self

Abstract

While human beings generally act prosocially towards one another — contra a Hobbesian “war of all against all” — this basic social courtesy tends not to be extended to our relations with the more-than-human world. Educational philosophy is largely grounded in a worldview that privileges human-centered conceptions of the self, valuing its own opinions with little regard for the ecological realities undergirding it. This hyper-separation from the ‘society of all beings’ is a foundational cause of our current ecological crises. In this paper, we develop an ecosocial philosophy of education (ESPE) based on the idea of an ecological self. We aspire to consolidate voices from deep ecology and ecofeminism for conceptualizing education in terms of being responsible to and for, a complex web of interdependent relations among human and more-than-human beings. By analyzing the notion of opinions in light of Gilles Deleuze’s critique of the ‘dogmatic image of thought,’ we formulate three aspects of ESPE capable of supporting an ecological as opposed to an egoistic conception of the self: (i) rather than dealing with fixed concepts, ESPE supports adaptable and flexible boundaries between the self and the world; (ii) rather than fixating on correct answers, ESPE focuses on real-life problems shifting our concern from the self to the world; and (iii) rather than supporting arrogance, EPSE cultivates an epistemic humility grounded in our ecological embeddedness in the world. These approaches seek to enable an education that cultivates a sense of self that is less caught up with arbitrary, egoistic opinions of the self and more attuned to the ecological realities constituting our collective life-worlds.

Ekososiaalinen hyve-etiikka

“…Sen keskeinen ihmiskeskeisyyttä kritisoiva JANI PULKKI tiedeartikkelit tiedeartikkelit lähtökohta on hyveiden kohteiden ja kontekstin laajentaminen ihmisistä enemmän-kuin-ihmisen maailmaan 3 . Termit 'enemmän-kuin-ihmisen maailma' (Abram 1996) ja 'ekososiaalinen' viittaavat siihen, että ihmisten on opittava sosiaalisuutta kaikkien elävien olentojen keskuudessa luonnon osana eikä siitä erillään (Pulkki & Varpanen & Mullen 2020).…”

“…Filosofista tarkastelua voidaan kutsua ekososiaalisen kasvatusfilosofian muotoiluksi, millä tässä tarkoitan perinteisen länsimaisen kasvatusfilosofian uudelleentulkitsemista ekososiaalisen ajattelun näkökulmasta (ks. Pulkki 2020; Pulkki & Varpanen & Mullen 2020).…”

“…Ekologialla en tarkoita vain ekologia-tiedettä vaan myös arkkitehtuuria, humanistisia tieteitä, taloutta ja tuotantoa (Morton 2010, 4). Ekologia sisältää kaikki ne tavat, joilla elämme yhdessä ja vuorovaikutuksissa muiden elävien ja elottomien olioiden kanssa (Morton 2010, 1-5; Pulkki & Varpanen & Mullen 2020).…”

“…Ekososiaalista hyve-etiikkaa voidaan perustaa jossain määrin ekologian varaan (Pulkki 2017, 105). Koska ekologialla ei ole omaa ääntä, sitä ja ihmisen hyvää elämää on soviteltava yhteen ainutlaatuisissa ajoissa ja paikoissa (Pulkki & Varpanen & Mullen 2020). Ekologia ei ole ainoa hyveiden perusta 10 , vaan demokraattinen yhteisö määrittelee hyveensä ekologisesti tai epäekologisesti 11 .…”

The Publicity of Education: Challenges of Modern Communication Strategies

“…The education is one of most important institutional public environment, which includes completely new contemporary public strategies (Odinokaya & Krepkaia, 2019;Ovcharuk & Soroko, 2016;Pulkki, 2020;Puppel, 2014). If we consider the whole European public-educational environment, which is trying to reach the conditions of anthropogenic singularity, there is a tendency to acquire new models of socio-educational practices, which significantly change not only the criteria of social identification of the younger generation but also actualize the question of finding a compromise between conformist plurality and identical integrity.…”