Ecological Approach to Cinematographic Lighting of the Human Face – A Pilot Study

Abstract

One key aspect of cinematographic lighting – and lighting in general – is its direction and how the lighting illuminates people and other objects of attention. In a natural setting, the light reaching the target usually has at least some level of directionality instead of being just ambient overall light. In cinematography directionality is used, among other things, to enhance the lit object’s three-dimensionality in an otherwise two-dimensional medium by bringing out its shape and texture and separating it from the background. While lighting has typically been studied based on its physical qualities that render for quantitative measures, such as intensity or color spectrum, less is known about how cinematographic lighting gives rise to the spectator’s emotive-cognitive experiences. Overall, film lighting has been studied surprisingly little, although both practical and academic literature emphasize its important role in cinematic expression. This paper presents a pilot study that examines viewers’ emotional reactions to photographs of an expressionless human face under lighting from different directions. The initial results indicate that lighting that obscures, hides, or distorts facial features creates stronger emotional reactions in the viewer than lighting that reveals them, contributing to the scientific understanding of the audience’s reactions and the filmmaker’s creative decisions.

Ihmiskasvojen valaisun vaikutus katsojan emotionaaliisiin reaktioihin

“…Tässä katsauksessa käyn tiivistetysti läpi ihmiskasvojen valaisun emotionaalisiin vaikutuksiin keskittyvän pilottitutkimukseni (Huttunen 2022) lähtökohtia ja tuloksia. Käsitykseni mukaan vastaavaa tutkimusta ei elokuvatutkimuksen -tai minkään muunkaan tieteenalan -piirissä ole aiemmin tehty.…”

“…Pilottitutkimuksessani (Huttunen 2022) tarkastelin sitä, miten kuvassa näkyvän henkilön valaisuun käytetyn päävalon suunta vaikutti kuvaa katsovien koehenkilöiden arvioihin omista tunnekokemuksistaan sekä näkemiensä kasvojen miellyttävyydestä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat elokuvantekijöiden, ja erityisesti elokuvaajien, keskuudessa jaettua käytännön näkemystä, että kasvonpiirteitä kätkevä tai vääristävä valaisu voi saada katsojassa aikaan voimakkaampia tunnereaktioita kuin kasvot paljastava ja luonnonvalon normaalista tulokulmasta lankeava valaisu.…”

“…Tekemässäni pilottitutkimuksessa (Huttunen 2022) pyrin selvittämään, voisiko pelkkä havainnoituihin kasvoihin lankeavan valon suunta vaikuttaa katsojan tunnereaktioihin tai siihen, miten miellyttäviksi tai epämiellyttäviksi hän arvioi näkemänsä kasvot. Käytännön kokemukseni ja edellä esiteltyjen teoreettisten seikkojen pohjalta perustin tutkimukseni hypoteesille, jonka mukaan koehenkilöni raportoisivat kokemansa tunnereaktiot negatiivisemmiksi silloin, kun valaisu piilottaa, hämärtää tai vääristää kasvonpiirteitä -eli vähentää katsojalle tarjolla olevan nonverbaalisen informaation määrää tai tekee siitä vaikeasti tulkittavaa.…”

“…(Ks. tarkemmin Huttunen 2022. ) Kaiken kaikkiaan koehenkilöt arvioivat valotilanteiden 1-3 aiheuttavan itsessään vähiten kiihtymystä (arousal), positiivisempaa valenssia ja voimakkaamman dominanssin kokemuksen.…”

Cinematographers’ Perceptual Professionalization from Novices to Experts: Observations from an Eye-tracking Case Study

“…NEUROCINEMATIC OBSERVA-TIONS ON FILM VIEWING AND PERCEPTUAL LEARNING Cinematic images are composed of a multitude of dynamical variables, including movement, rhythm, lighting, color, sound, spatial staging, performing actors, and storyline, to name but a few. Most of these are understudied, if considered from a cinematographer's point of view, as is, for instance, cinematic lighting that is listed as one of the most important working tools by practicing cinematographers (Huttunen 2022;Voodla et al 2020;Nevill 2018). The embodied multisensory integration of perceptual inference, decision-making, learning, binding, and attention in the brain (see Scheliga et al 2022;Noppeney 2021 for reviews) enables the cinematographers to update predictive perceptual processes during performance.…”