Ammatillinen koulutus – taitoa ja käytäntöä

Abstract

Ammatillinen peruskoulutus rakentuu peruskoulun oppimäärälle, jonka käytännössä lähes jokainen suorittaa. Peruskoulunsa päättäneistä lähes 95 % jatkaa opintojaan joko (upper secondary)yleissivistävässä lukiossa taikka ammatillisessa peruskoulutuksessa, jotka ovat rinnakkaisia koulumuotoja.Ammatillista peruskoulutusta on tarjolla kaikilla elinkeinoelämän aloilla. Koulutus on kauttaaltaan kolmivuotista sisältäen noin puolen vuoden verran työpaikoilla tapahtuvaa työssäoppimista. Tutkinnot tuottavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin ja yliopistoihin. Luonteva jatko-opintoväylä ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneilla ovat ammattikorkeakoulut, joiden aloittaneista vajaa kolmannes on ammatillisen peruskoulutuksensuorittaneita. Yliopistoihin mennään nykyisin lähes kokonaan lukion kautta, mutta ammatillinen väylä on myös mahdollinen.Nuoret hankkivat ammatillisen peruskoulutuksensa pääasiassa oppilaitoksissa opiskellen ja yhdistämällä siihen työpaikalla tapahtuvaa opiskelua. Oppisopimuskoulutus tarjoaa vaihtoehtoisen ja käytännönläheisen tavan hankkia ammatillinen perustutkinto. Oppisopimuskoulutuksessa työpaikalla tapahtuvan opiskelun osuus on noin 80 % koulutusajasta.Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa joko ammatillisissa oppilaitoksissa opetussuunnitelmaperusteisesti opiskellen tai näyttötutkintoina, jotka on suunniteltu erityisesti aikuisia ja työkokemusta hankkineita varten. Ammattitaitovaatimukset ovat suorittamistavasta riippumatta samat.Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ovat pääasiassa aikuiskoulutusta. Ne täydentävät ammatillista peruskoulutusta ja antavat mahdollisuuksia erikoistumiseen kapeillekin työelämän alueille.Opetussuunnitelman perusteet määrittelevät ammattitaitovaatimukset, opintojen tavoitteet osaamisena sekä keskeiset sisällöt. Opinnot koostuvat erilaisista ammatillisista opinnoista, yhteisistä opinnoista sekä vapaasti valittavista opinnoista.

Opiskelijalähtöisyyttä arjen paineissa

“…Aiempi ammatillisen koulutuksen kehitys oli ollut säätelemätöntä ja tutkinnot, joita on arvioitu olleen kaikkiaan noin 650, olivat kapeita ja pirstaleisia eivätkä aina valmistaneet työelämään parhaalla tavalla. (Klemelä & Vanttaja 2012. ) Keskiasteen uudistus oli 70-luvun hengessä vahvasti keskushallinnon suunnittelema, ohjeistama ja kontrolloima, eikä siinä huomioitu lainkaan opettajien tai oppilaitosten arkityötä ja toimintakulttuureita (Ekola 1991).…”

“…Paikallinen päätösvalta tosin oli suhteellista, sillä samalla otettiin käyttöön tulosvastuu keskushallinnon ohjauksessa, ja oppilaitoksia alettiin yhdistellä suuremmiksi yksiköiksi. (Klemelä & Vanttaja 2012. ) Tästä näkökulmasta keskushallinnon ohjaus ei retoriikasta huolimatta niinkään vähentynyt, vaan pikemminkin se muutti muotoaan.…”

“…) Opettajien tekemä hallinnollinen työ on lisääntynyt etenkin 2010luvulla, kun organisaatioita on kevennetty, tukitoimia leikattu ja tulosohjausta lisätty. Oppilaitosorganisaatiot ovat jatkaneet kasvuaan, ja kustannussyistä niiden hallintoa on kevennetty, mikä on johtanut myös arjen esimiestyön kevenemiseen ja yhä kasvavaan etäisyyteen arjesta (Klemelä & Vanttaja 2012;Maunu 2016).…”