A Heideggerian Critique of Immersive Art

Abstract

Immersive art has been one of biggest trends in the artworld for the past few years. Yet, so far there has been little philosophical discussion on the nature and value of this immersive trend. In this article, I show how Heidegger’s meditations on art can provide a robust assessment of immersive art. On the one hand, immersive art can be taken to culminate in Heidegger’s views on the “machinational” character of modern art, where artworks turn into calculative experience machines, geared to provide “lived experiences” rather than experi­ences of truth. On the other hand, Heidegger’s thought also lends itself to a more positive assessment, where immersive art undermines machination from within and provides experiences of wonder, which are irreducible to and uncontrollable by calculative thinking.

Ympäristömuutos ja estetiikka

“…Olen toisaalla esittänyt, että nykyinen immersiivinen taide toteuttaa Heideggerin kuvaukset vehkeilevästä elämystaiteesta jopa paremmin kuin Heideggerin oman ajan esimerkit (Mäcklin 2021). Immersiivisellä taiteella tarkoitan taidetta, joka pyrkii joko fyysisin tai digitaalisin keinoin luomaan uusia ympäristöjä, joiden sisään katsoja astuu sen sijaan, että katsoisi teosta ulkopuolelta objektina.…”

“…Immersiivistä taidetta on usein kritisoitu tyhjästä spektaakkelimaisuudesta ja taiteen alentamisesta visuaaliseksi vuoristoradaksi tai taustaksi sosiaalisessa mediassa julkaistaville selfieille (Mäcklin 2021). Samalla immersiivinen taide tarjoaa myös hedelmällisen esimerkin siitä, miten jopa ympäristötietoinen taide saattaa huomaamattaan tukea teknis-tieteellistä ajattelua, jota se pinnallisesti asettuu vastustamaan.…”

“…Heidegger olisi ollut nykypäivän tietokone-efektejä pursuavista supersankarielokuvista. Myös nykyinen immersiivinen taide -oli sitten kyse digitaalisia projektioita hyödyntävästä installaatiotaiteesta tai virtuaalitodellisuustaiteesta -vie tämän ajatuksen vielä pidemmälle: niiden avulla voidaan luoda häkellyttäviä kokemuksia kokonaan toisessa maailmassa olemisesta, avaruudessa leijumisesta tai valtameren syvyyksiin uppoamisesta (Mäcklin 2021).…”

“…Mäcklin 342 tai aaltojen alle uppoamisesta, voivat omasta teknisestä luonteestaan huolimatta tarjota maaperän ihmettelylle, sillä teokset ravistelevat arkisia kokemisen tapoja ja siten voivat laajentaa kokijan käsitystä maailmasta mahdollisuuksien horisonttina (Mäcklin 2021).…”

“…Miguel de Beistegui (2012, luku 6) taas on tarkastellut, miten Eduardo Chillidan abstraktit veistokset asettuvat dialogiin ympäristön kanssa ja tuovat esiin sen elementaalisen luonteen, taivaan avoimuuden ja veden nestemäisyyden. Itse taas olen toisaalla esittänyt, että esimerkiksi XR-eli laajennetun todellisuuden teknologiaa hyödyntävät teokset ovat omiaan tuomaan esiin tapoja, joilla reaalitodellisuus ja virtuaalitodellisuus ovat uusien digitaalisten teknologioiden myötä sekoittumassa toisiinsa siten, että virtuaalisuudesta on tulossa omanlaisensa maan muoto (Mäcklin 2021).…”