Forty Finnish Ayrshire cows, 16 primiparous and 24 multiparous, were randomly assigned to 1 of 2 treatments (FF1 or FF5). Total mixed ration (TMR) was fed once a day on the FF1 treatment and 5 times a day on the FF5 treatment. The experiment began at calving and continued to wk 28 of lactation. The TMR consisted of a grass silage and concentrate mix. The amount of concentrate in the TMR was 51% on a DM basis. The feeding frequency had no effect on milk or energy-corrected milk yields or on milk composition. The average energy-corrected milk yield was 32.8 kg/d on the FF1 treatment and 32.5 kg/d on the FF5 treatment. The less frequent feeding increased the dry matter intake (DMI) of cows. The average DMI during the experiment was 20.9 kg/d on the FF1 treatment and 19.9 kg/d on the FF5 treatment. The difference in DMI was due to the differences in DMI of the mature cows. Energy and protein conversion tended to be lower with feeding once a day compared with feeding 5 times a day. The cows' feeding behavior was also observed. Cows fed 5 times a day tended to eat quite evenly after each delivery, whereas on the FF1 treatment there were 2 clear feeding peaks in the evening after the feed delivery. The time spent eating during the observation period was longer on FF5 than on FF1. The cows fed once a day spent more time lying than the cows fed 5 times a day. Based on the observations of feeding behavior, feeding a TMR 5 times a day seemed to be too frequent based on the increased restlessness and decreased lying time of the cows.

No abstract

No abstract

No abstract

Little information is available concerning the effects of offering additional concentrates with total mixed ration (TMR) on milk production. The aim of the present study was to compare TMR representing simplified feeding (TMR1) with TMR combined with a decreasing amount of additional concentrate (TMR2C). Finnish Ayrshire cows (39) were housed in a loose housing barn. TMR1 consisted of a mixed ration of grass silage (0.49) and concentrates (0.51). In TMR2C, the same grass silage and concentrate were mixed in a ratio of 55:45. In TMR2C, cows were offered additional concentrates from automatic feeders differing in composition from the concentrate in TMR1 [6.5 kg d -1 (first 100 days, Phase 1), 3.0 kg d -1 (subsequent 50 days, Phase 2) and no concentrate thereafter (Phase 3)]. During the whole experiment (224 days), total consumption of concentrates per cow averaged 2426 kg dry matter (TMR1) and 2414 kg dry matter (TMR2C). There were no significant differences in mean total dry matter, metabolizable energy, crude protein or absorbed amino acid intakes. During Phase 2, total intake of all cows fed TMR2C was one kg lower (P = 0.10) than for cows fed TMR1. This was due to differences in total feed intake of multiparous cows. Average yields (kg d -1 ) of milk, energy corrected milk, protein, fat and lactose were not significantly different between diets. During Phase 2, primiparous cows tended to produce more energy corrected milk on TMR2C than on TMR1. The results showed that both TMR1 and TMR2C were equal feeding strategies for early lactating cows and cows did not benefit from greater concentrate consumption in early stage of lactation when total consumption of concentrates was similar.Key words: dairy cows, concentrates, grass silage, total mixed ration, milk yield, feed intake IntroductionDuring the EU membership since 1995 the number of Finnish farms has fallen, but the average size has increased (Niemi and Ahlstedt 2003). Considering the housing of cows, loose housing is currently often the housing type used in Finland in production units of 50-60 cows or more. Mixing concentrates and silage in a total mixed A G R I C U L T U R A L A N D F O O D S C I E N C EVol. 15 (2006): 268-279. ration (TMR) or feeding silage and concentrates separately are both commonly used feeding strategies on dairy farms. In free stall barns, separate concentrate feeding has been accomplished using automatic computerised concentrate feeders (Maltz et al. 1992, Yan et al. 1998, Yrjänen et al. 2003.In the case of TMR feeding the farm manager decides whether to use one TMR for the whole milking herd or to prepare multiple TMRs (having e.g. high and medium nutrient concentrations) for several groups of cows. In Finland, multiple TMRs and grouping of cows are difficult because of the relatively small herd sizes on farms. Therefore, one TMR for all milking cows would be a practical feeding strategy. Recently, Mäntysaari et al. (2004) reported that feeding fixed or decreasing proportions of concentrates in the TMR to primiparous cows durin...

Vasikoiden alkukasvatuksen vaikutuksesta juottoautomaatin käytön oppimiseen on vain vähän tietoa.Tiedetään, että emäänsä imeneet vasikat ovat oppineet paremmin imemään imettäjälehmää kuin tuttiämpäristäjuoneet. Ei ole tutkittua tietoa, kuinka varhainen imemiskokemus vaikuttaa vasikoidenjuottoautomaatin käytön oppimiseen. Emänsä kanssa olleet vasikat eivät ole tottuneet ihmisen käsittelyynniin kuin yksilökarsinaan juotetut vasikat. Tämä voi vaikeuttaa vasikoiden opettamista juottoautomaatinkäyttöön.Jokioisissa Minkiön tutkimusnavetassa tehtiin koe, jossa 41 vasikkaa blokitettiin syntymäjärjestyksessäja arvottiin satunnaisesti koeryhmiin. Neljän ensimmäisen poikimisen jälkeisen päivän ajan vasikatolivat joko emänsä kanssa poikimiskarsinassa (EMO) tai yksilökarsinoissa, joissa saivat ternimaidonjoko avoimesta ämpäristä (ÄMPÄRI) tai tuttiämpäristä (TUTTI). Ternimaitokauden jälkeisenäaamuna n. klo 7.30 (testipäivä 1) yksi vasikka jokaisesta koeryhmästä laitettiin juottoautomaattikarsinaan,jossa oli ennestään kuusi kokenutta vasikkaa (kaksi kustakin käsittelystä, ikä 21±2 pv). Josvasikat eivät olleet kertaakaan onnistuneesti juoneet itse juottoautomaatista, ne ohjattiin automaatilleklo 12.30. Seuraavan kerran vasikat ohjattiin automaatille tarvittaessa klo 17.30 ja seuraavana aamunaklo 7.30 jne.Juottoautomaatin antamista tiedoista laskettiin keskimääräisen juontikerran pituus ja juontimäärätneljän ensimmäisen päivän aikana. Juottoautomaattia videoitiin 48 ensimmäistä tuntia. Videoista rekisteröitiinvasikoiden viettämä aika juottoautomaatin ovensuulla, kun automaatti oli tyhjä tai siellä olitoinen vasikka/hoitaja (suhteessa ovella vietettyyn kokonaisaikaan). Lisäksi laskettiin opetuskertojenmäärät. Kolme vanhinta vasikkaa (yksi kustakin käsittelystä) siirrettiin pois karsinasta testipäivänä 4.Ryhmien väliset erot testattiin sekamallilla.Ensimmäisenä päivänä TUTTI -vasikat olivat juottoautomaatin ovensuussa enemmän kuin EMOtaiÄMPÄRI- vasikat silloin, kun hoitaja oli automaatissa opettamassa toisia vasikoita (16 ± 7 % ja 1 ±0.5 % tai 5 ± 3 %, p=0.009 ja p=0.05.). Toisena päivänä suurempi osuus EMO- vasikoista tarvitsiopetusta juottoautomaatin käyttöön kuin TUTTI- ja ÄMPÄRI – vasikoista (77 % ja 36 % tai 43 %,p=0.07). TUTTI -vasikat joivat kahtena ensimmäisenä päivänä nopeammin kuin muiden ryhmien vasikat.Maidonkulutuksessa ei havaittu eroja käsittelyjen välillä.Tuttiämpäristä juoneet vasikat käyttivät juottoautomaatin tuttia tehokkaammin kuin avoämpäristäjuoneet tai emosta imeneet vasikat. Maidon juominen imemällä oli yksilökarsinoiden vasikoille kentiespalkitsevampi kokemus kuin juominen avoämpäristä ja vasikat leimautuivat vahvemmin ihmiseen.Vieroitus emästä ja vähäinen ihmiskontakti lienee vaikeuttanut emon alla pidettyjen vasikoiden oppimista.

No abstract

Ruokintatyöpanoksen vähentämiseksi jaetaan seosrehutiloilla rehu usein vain kerran päivässä. Onko seoksen jakokerroilla vaikutusta syöntiin ja maitotuotoksiin ei paljoa ole selvitetty. Joissakin kokeissa on todettu, että jaettaessa seosrehu useamman kerran päivässä saadaan positiivinen vaikutus syöntiin ja tuotoksiin, mutta toisissa kokeissa on havaittu, että harvemmin ruokitut lehmät käyttäytyvät rauhallisemmin, syövät ja tuottavat enemmän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää seosrehun ruokintakertojen määrän vaikutusta lehmien syöntiin, maidontuotantoon, maidonkoostumukseen ja käyttäytymiseen. Koelehminä oli 38 Ay lehmää, joista 16 oli ensikoita. Kokeessa puolelle koelehmistä jaettiin seosta kerran (1x) ja puolelle viisi kertaa (5x) päivässä. Lehmät tulivat kokeeseen poikimisen jälkeen ja olivat kokeessa laktaatioviikolle 28 asti. Molempia ryhmiä ruokittiin samalla seoksella, jossa oli nurmisäilörehua ja väkirehuseosta, joka sisälsi (g/kg) ohraa (606), rypsipuristetta (270), melassileikettä (100) ja kivennäistä (24). Väkirehua seoksessa oli 510 g/ kg kuiva-ainetta. Seoksessa oli kuiva- ainekilossa 1,02 ry, 170 g raakavalkuaista ja 101 g OIV:ta. Lehmien maitotuotos, rehunkulutus ja elopaino mitattiin päivittäin. Maidon pitoisuudet määritettiin kahden viikon välein. Lehmät kuntoluokitettiin poikimapäivänä ja tämän jälkeen kahden viikon välein. Lehmien käyttäytymistä seurattiin kolmena päivänä 15 h ajan aikavälillä 6:00 – 21:00. Lehmät söivät seoksen kuiva-ainetta 20,9 kg, kun rehua jaettiin kerran päivässä ja 19,9 kg, kun seosta jaettiin viisi kertaa päivässä (P<0,05). Seoksen syönnissä mitattu ero jakokertojen välillä oli seurausta useammin poikineiden lehmien syöntieroista. Syyt runsaampaan syöntiin kerran päivässä jaettaessa eivät ole selvät. Koska ruokintakertojen vaikutus seosrehun syöntiin oli erilainen ensikoilla  ja vanhemmilla lehmillä, niin voidaan olettaa, ettei 1x-ryhmän suurempi syönti voi olla seurausta rehun hukkaantumisesta suuria kerta-annoksia jaettaessa. Ruokintakertojen määrä vaikutti paitsi syöntimääriin, niin myös syöntikäyttäytymiseen. Kerran päivässä rehua saaneet lehmät olivat rauhallisempia, söivät isompia kerta-annoksia ja käyttivät enemmän aikaa makaamiseen kuin viisi kertaa päivässä ruokitut. Syöntihuippuja oli 5x-ryhmällä viisi ja 1x-ryhmällä kaksi. Keskimääräinen maitotuotos oli molemmilla ryhmillä 31,8 kg/pv, joten ruokintakertojen määrällä ei ollut vaikutusta tuotoksiin. Myöskään EKM-, rasva tai valkuaistuotoksissa ei ollut ryhmien välillä eroa. Maidon rasva-, valkuais- ja ureapitoisuudet olivat samat molemmilla ryhmillä. Energian ja valkuaisen hyväksikäyttö oli suuntaa-antavasti (P<0,10) heikompi 1x-ryhmän lehmillä kuin 5x-ryhmän lehmillä. On mahdollista, että lisääntynyt syönti ja suuremmat kerralla syödyt annokset harvemmin ruokittaessa johtivat alentuneeseen kuidun sulavuuteen ja näin heikentyneeseen rehun hyväksikäyttöön kuten on havaittu muissakin kokeissa. Koetulosten perusteella voidaan todeta, että seoksen jakaminen kerran tai viisi kertaa päivässä ei vaikuttanut lehmien maitotuotoksiin tai maidonpitoisuuksiin. Sen sijaan jako kerran päivässä lisäsi seosrehun syöntiä ja muutti syöntikäyttäytymistä vähentäen syöntihuippujen määrän viidestä kahteen ja lisäten makaamiseen käytettyä aikaa. Rehun hyväksikäyttö oli hieman heikompi kerran päivässä ruokittaessa.