Uneasy self-promotion and tactics of patience: Finnish MPs’ ambivalent feelings about personalised politics on social media

Abstract

This article examines Finnish politicians’ ambivalent attachments to social media – specifically Facebook and Twitter – in candidate-centred, personalised politics. The analysis draws on 20 semi-structured interviews with members of parliament (MPs) to investigate the tactics of adaptation and adjustment politicians develop in a work setting that precludes digital detox. To investigate the MPs’ contradictory feelings, the analysis builds on cultural and media theory to contextualise the porous border between the personal and the political that exists on social media. The analysis revolves around four interconnected themes: uneasiness of self-promotion, Facebook’s ordinariness, Twitter as a necessary evil, and tactics of patience MPs utilise when they encounter various forms of online harassment. The article suggests that in parliamentary research, social media should be considered an ambivalent social glue that holds things together rather than merely a platform for self-promotion.

Personalized Politics in Traditional and Social Media: The Case of the 2019 Finnish Parliamentary Elections

“…On the one hand, politicians' social media posts are often more successful if they contain personal elements (Lee et al, 2018;Metz et al, 2020;Small, 2017;Parmelee et al, 2023), which may encourage politicians to post more personalized content. On the other hand, previous research suggests Finnish politicians have negative attitudes toward what they perceive as increased privatization of politics (Isotalus & Almonkari, 2014;Mannevuo, 2022); with control over their social media accounts, they may withdraw from personalized communication. Therefore, our first research question is:…”

Henkilöityminen eduskuntavaalikampanjassa

“…Sosiaalisessa mediassa ei politiikan kontekstissa välttämättä kuitenkaan aina julkaista alustoille tyypillisiä intiimejä tai innovatiivisia sisältöjä, sillä puolueet ja poliitikot saattavat pitäytyä enemmän linjalleen tyypillisissä viestintäkonventioissa (ks. Grusell & Nord 2020), erityisesti Suomessa (Mannevuo 2022;Kannasto 2021).…”

“…Myös Suomi voidaan mieltää matalan hierarkian yhteiskunnaksi, joten on kiinnostavaa tarkastella, hyödyntävätkö suomalaiset puheenjohtajat ja heidän puolueensa vastaavalla tavalla henkilökohtaisia sisältöjä puheenjohtajan julkisen minän esityksissä vedotakseen äänestäjiin. Aiemmissa tutkimuksissa poliitikot ovat ilmaisseet vastustavansa tämän tyyppisen sisällön tuomista osaksi poliittista profiiliaan (Isotalus & Almonkari 2014;Mannevuo 2022).…”

“…Sisältöjen eroihin, esimerkiksi käytettyjen alustojen valintaan, näyttää vaikuttavan se, että poliittisiin toimijoihin ei vaikuta vain journalistisen median toiminta vaan myös sosiaalisen median alustojen eri muodot (Kreiss ym. 2018), henkilökohtaiset preferenssit (Mannevuo 2022) ja osaaminen, puolueiden valitsema linja sekä mahdolliset kohderyhmiin liittyvät valinnat. Esimerkiksi perussuomalaisten tukijajoukko osallistuu merkittävästi juuri Facebookissa (ks.…”

‘People tell me quite intimate things’: The circulation of feelings and vague intimacy on politicised Instagram

“…Curating one’s online presence is yet another example of the ‘tactics of boundary management’ (Lehto and Paasonen, 2021: 10), which is familiar to Finnish politicians (Mannevuo, 2022) and journalists (Kantola and Harju, 2021), who have neither the time, energy nor interest to discuss with hatemongers. Sometimes, tactics of boundary management may also refer to dealing with circulating stories about misery, pain and suffering, which tend to crawl under the skin – even though they are meant to be impersonal triggers for action.…”