Several deciduous woody plant species produce anthocyanins during leaf development in spring and again during leaf senescence in autumn. The leaves of Betula pendula Roth (silver birch) commonly exhibit transient reddening in juvenile leaves under northern growing conditions, with the intensity of the red colour varying among individual trees. The objective of our study was to test the hypothesis that the accumulation of foliar anthocyanins during spring in leaves of B. pendula is an ecotypic response. Chlorophyll fluorescence ratio (Fv/Fm), leaf reflectance and anthocyanin concentrations were measured, in relation to phenology in spring, summer and autumn from birches used for landscaping with either red or greenemergent leaves. The results suggest that (1) the trees with green-or red-emergent juvenile leaves represent different populations, and (2) that the red-emergent leaves senesced earlier, indicating that (3) trees with red-emerging leaves belong to a more northern ecotype than the trees with green-emerging leaves. The role of anthocyanin synthesis in a northern radiation environment is discussed.

No abstract

Viherrakentamisen ja ennallistamisen kasvilajien valinta ja saatavuus on pohjoisen vaativissa kasvuolosuhteissa usein ongelma. Syksyllä 2007 päättyi laaja pohjoisille matkailualueille keskittynyt EU LIFE ympäristörahaston hanke Matkailualueet maisemalaboratorioina – Työvälineitä kestävän matkailun edistämiseen (LANDSCAPE LAB). Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha oli hankkeessa mukana yhtenä kumppanina ja toteutti yhteistyössä Lapin ammattiopiston luonto- ja ympäristöalan toimipisteen kanssa Kestävän viherrakentamisen ja ennallistamisen kasvimateriaali, (LABPLANT) osahankkeen. Osahankkeen tavoitteina oli etsiä ja valita pohjoiseen viherrakentamiseen ja ennallistamiseen sopivaa kasvimateriaalia, kehittää kasvien lisäysmenetelmiä ja tuottaa kestävää kasvimateriaalia, perustaa näytealueita pohjoisiin matkailukeskuksiin ja kirjoittaa opaskirja pohjoisen matkailuympäristön kestävistä kasveista.Kestävien kasvien valinta perustui oleellisesti jo olemassa olevaan, aiemmista projekteista tulleeseen tietoon sekä Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ja Lapin ammattiopiston Metsäruusun toimipisteen kasvikokoelmiin. Esiteltävän kasvimateriaalin valinnan kriteerit olivat ilmastollinen kestävyys sekä käyttökelpoisuus pohjoisessa ympäristössä. Kasvimateriaali koostuu perinteisistä viherrakentamisen kasveista, luonnonkasveista ja potentiaalisista uusista viherrakentamisen kasveista. Osahankkeen aikana lisättiin yhteensä lähes sata eri lajia tai kantaa monivuotisia ruohokasveja, varpuja, pensaita ja puita.Osatehtävän aikana perustettiin yhteensä kuusi näyteistutusaluetta, näistä kaksi Leville, kaksi Ylläkselle ja kaksi Pallakselle. Näytealueilla esitellään kasvien käyttöä erilaisissa pohjoisissa matkailuympäristöissä. Valmistunut opaskirja, Pohjoisen matkailuympäristön kestävät kasvit, kertoo pohjoisen ympäristön ja kasvien ominaispiirteistä sekä siitä, miten pohjoisen matkailukeskusten ympäristöistä voidaan kehittää viihtyisämpiä ja ekologisesti kestävämpiä. Opaskirjassa esitellään yli 300 pohjoisilla alueilla käyttökelpoista ja kestävää luonnon- ja viherrakentamisen kasvia lisäys- ja saatavuustietoineen.

ei saatavilla

Puista ja pensaista tavataan toisinaan kasvutavan, lehtien värin tai muodon, tai kukkien värin tai kerrannaisuuden suhteen alkuperäisestä lajista poikkeavia yksilöitä. Nämä erikoismuodot ovat arvokkaita sekä tieteellisen tutkimuksen että käytännön viherrakentamisen kannalta. Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa kasvaa lukuisia tällaisia muotoja ja lajikkeita. Punalehtisiä taksoneita ovat esimerkiksi punakoivu (Betula pubescens f. rubra) ja punaharmaaleppä (Alnus incana f. rubra). Koivuista kasvavat myös liuskalehtinen loimaankoivu (B. pendula f. crispa) sekä pensasmainen rauduskoivu. Myös harmaalepästä kasvaa pensasmainen muoto. Kasvutavaltaan pylväsmäisiä muotoja on mm. pihlajissa. Tuomesta kasvitieteellisessä puutarhassa kasvaa kaunis kertokukkainen muoto (Prunus padus f. plena). Havukasveista on useita kasvutavaltaan tai väritykseltään peruslajeista eroavia muotoja hopeakuusesta (Picea pungens f. glauca) mattomaisiin kääpiökatajiin. Tunnetuin lehtipuun erikoismuoto pohjoisessa Suomessa lienee punakoivu, joka löydettiin vuonna 1978 Ylikiimingistä. Tämä hieskoivun muoto onnistuttiin mikrolisäämään Oulun yliopistolla 1980-luvun lopulla, jonka jälkeen se alkoi yleistyä viherrakentamisen kasvina. Kaikki istutetut puut ovat yhden ja ainoan luonnossa kasvavan puun kasvullisesti tuotettua jälkeläistöä. Emonpuu ei tuohon aikaan tuottanut siemeniä, mutta mikrolisättyihin puihin muodostuu toisinaan itämiskykyisiä siemeniä. Punakoivun lehdet puhkeavat heleän vihreinä, tosin lehden reunat ovat jo hiirenkorvalla tummanpunaiset. Silmusuomut ovat kauniin tummanpunaiset. Punainen väriaine leviää nopeasti koko lehteen sen auetessa täyteen mittaansa. Lehden punainen ulkoasu johtuu sen pintakerroksessa eli epidermissä olevista antosyaanipigmenteistä. POHKAS (POHjoisen kestävät KASvit) kenttäkokeissa puun fenologiaa ja menestymistä on tutkittu pohjoisimmillaan Sallan Naruskassa asti. Viherrakentamisen kannalta puu on kestävyytensä vuoksi arvokas erikoismuoto pohjoisessa Suomessa. Se on saavuttanut suosiota viherrakentamisen kasvina myös Ruotsissa. Tieteellisessä tutkimuksessa puuta käytetään selvitettäessä antosyaanien toiminnallista roolia pohjoisissa puuvartisissa kasveissa.